Ah ja voi! Aivan niinkuin lapsilla yleensäkin, nuorilla hepoilla on hyvin usein syksyllä jojo nenässä. Tarhakausi aloittaa lentsukauden ja sitä kestää sitten sen ajan kun kestää. Siinä tädit sitten pukee enstexiä (tietäjät tietää, nyk. ehkä reimatec) lapsille päälle ja toivoo, ettei pallero kylmety. Näin meilläkin. Omat lapseni (ihmis-) ovat jo 21 ja 23, joten saavat jo kulkea vaikka bikineissä talvella for all I care. Sen sijaan heppa ja koira on tukevasti puettuja per heti kun syys saa. Neiti Höpsöntöpösö eli Mimmi-koira kävi juuri kampaajalla ja sai lyhyen tukan. Se on kätsä, koska Mimmi on tulvillaan erilaisia näppylöitä ja ne vuotavat toisinaan niin, että karva takkuuntuu. Tällaista on eläkekoiran elämä, 13v. Siispä puemme lemmikille kunnon pompan. (Hevoselle pomppa, koska laiha.)

Samaa aikaan tallilla: Lenni on kuulemma ja jopa ehkä omastakin mielestäni vähän lihonnut, mutta on yhä hoikka poika. Ell Mona Wendelin totesi käydessään maanantaina ottamassa siitä veret, että urheiluhevoselta näyttää. Se riittää minulle.

Ai Mona kävi, miksi? No niin, päästään asiaan! Lennihän aloitti yskimisen joskus viikko sitten, ihan kaanonissa muiden yskijöiden perään. Köhää on ollut karsinassa jos toisessakin, tiettävästi yksi Oriprim-kuurilla, muut vain köhivät köhänsä pois. Noh, kun sunnuntaina sitten löysin karsinan seinästä aika mehevän räkäklimpin, joka oli kellervä, päätin ottaa yhteyden lääkäriin. Asiahan on niin, että jos nenästä tulee väritöntä skemaa, se on ihan okei, mutta jos siinä on sävynä keltainen tai vihreä, on kyseessä bakteerin aiheuttama tauti. Niinpä kutsuin tohtorin paikalle.

Mona tuli maanantaina neljältä. Kokeile ensi töikseen leuanalusen. ”Ei oo ainakaan pääntauti.” No sepä kiva kuulla! En kyllä osannut edes epäillä. Sitähän tosin on aina keväällä ja kesällä jossain. Lennillä oli tässä vaiheessa kuumettakin 39,5. Normaalilämpönsä on aika lailla 38. Mona sanoi, että ei se kuume haittaa, jos hevonen syö ja juo. Näin tekee! Ja on muutenkin ihan pirteä. Niin kuin lapset nyt ovat.

Sovittiin, että saan puhelun, jossa kerrotaan onko tulehdusarvot koholla.

No olihan ne. Sitten apteekkin hakemaan Oriprimiä, jota ensimmäinen satsi jo tiistaina illalla. Tänä aamuna annoin toisen satsin, ja ihan kuin se olisi jo vähemmän räkäinen! Vai olenko vain toiveikas?

Kontrolliveret otetaan maanantaina jos hevosen vointi on hyvä.

Sanoisin, että OLISIPA KIVA, JOS NÄMÄ VAIVAT NYT RIITTÄISIVÄT TÄLTÄ ERÄÄ. Edessä on kuitenkin ratsastuksen aloitus, joka tuskin on täysin suoraviivaista voittokulkua kumminkaan. Tai no, miksei olisi? Kävinhän juuri Kyran ja Richardin klinikankin! Kyllä täältä osaamista löytyy!

Huomenna juippi saa ainakin kaksi kenkää. Sen jälkeen meinaan aloittaa ratsastusharrastuksen! Siis omalla hevosellani. Juhuu!