Tässä lähtökuoppa. Tai möykky. Vertaillaan sitten vuoden päästä miltä näyttää.
Olen siitä onnekkaassa tilassa, että voin aloittaa käteen menneen ratsastuksellisen uran hevoseni kanssa täysin alusta. Hän on viettänyt saletisti elämänsä vuoden, suuren osan siitä villihevosena aroilla. Ruokaa on ollut silmänkantamattomiin ja kupeessa kiehnännyt paitsi oma lapsi, myös uskollinen lauma. Mikäs siinä on alfanaaraan elellessä. No sori sitten vaan, Pullukka, mutta nyt se on loppu.
Pian on kulunut kuukausi siitä, kun Hilppa muutti omaan kotiinsa. Tämän ajan olen koittanut lähinnä kävellä sanoinkuvaamattoman pitkiä lenkkejä ja ravailla ja laukkailla jonkun verran. Siihenkin tuli stoppi, kun rintatulehdus iski ja kainloihin ilmestyivät mystiset reiät. Jäi hetkeksi laukat vähemmälle, kun jalat pölkkyyntyivät.
Nyt on tilanne äitynyt siihen, että kun satun hieman höntsäilemään ilman satulaa maneesissa, Opettaja huutaa ohimennessään :”Katja, you look like a bag of potatoes.” En usko, että hän huutaa sitä ajatellen lausahduksen herkullista näkökulmaa. Jouduin kaivamaan ryhdin naftaliinista! Jouduin ajattelemaan mitä teen! Ja nyt en osaa lakata ajattelemasta miten etenen.
Lapsi on tässä bag of potatoes.
No, ensiksi kävin ostamassa satulavyöhön karvan. Näin voimme köyttää Pullukkaan satulan ilman, että kainalot kärsivät. Olen siis päättänyt, että nyt alamme satuloida hevosta. Sen kunniaksi kävin eräällä hiekkatiellä hieman rentouttavalla ravi- ja laukkakeikalla. Ravia mentiin pää pystyssä, sieraimet pitkänä. Laukkaa mentiin niin kovaa, että ärsyttävä paimenkoira jäi kyydistä. Maltillisessa laukassa se roikku koko ajan hännässä. Näillä keinoin karistetaan turhat lemmikit jaloista. Kyllä se pannahinen pukittikin parit kerrat, mutta onneksi oli ylämäki, eli ihan sama.
Nyt alkaa jo jännittää: kohotanko ensin kuntoa, vai varaanko jo tunnin? Jos varaan tunnin, mitä kaikkea sössötän Opettajalle menneistä? Vai aloitanko tabula rasa -henkisesti tyhjältä kentältä? Varmuuden vuoksi olen jo juoksuttanut Pullukkaa kavalettien yli joitakin kertoja, vahvistaahan se nimenomaan oikeista paikoista. Siitä se tykkää.
Hölkyn-kölkyn!
Hopotiti heijaa.
Ja milloin uskaltaa alkaa hypätä? Entä ruokkia väkirehulla? Ei hajuakaan. Jos poliisi kuulee, se hakee hevosen pois. Mutta siihen asti ajattelin alkaa ryhtymään. Ehkä. Jotain.
Viimeisimmät kommentit