Niin ollaan isoteltu kavereiden kanssa, että ei tallilla mikään korona viihdy, kun ollaan niin syvästi paskassa. Voi se pitää paikkansakin, mutta jotkut käyvät kai liian VÄHÄN tallilla, ja saattavat altistua. Näin kaiketi kävi minulle, sillä koronavilkkuni vilkkui to-iltana. Voi saakeli! Just olin intoillut perjantain estetunnista ja siitä, että toveri Ville Virtanen oli tulossa kanssani ratsastamaan. Peeveli!
Hilpalla oli ollut vapaata ke ja to, joten vapaa senkun jatkui. Onneksi se on nykyään sorja tyttö. Lisäksi satulattomuus taisi tähän kohtaan olla pelkästään hyvä juttu, sillä kumpikaan käytöstä olevista penkeistä ei ihan enää sovi. On antauduttava kohtalolle!
Perjantaina (eilen) otin sitten asiakseni varata ajan drive-in-koronatestiin. Valmistelin itseäni muistuttamalla, että olenhan synnyttänyt, ei se voi sen pahempaa olla. Kun sitten kurvasin korona-kioskille, jännitti. Sairaanhoitaja oli onneksi sairaan kiva (tirsk) ja ohjeisti kunnolla miten pitää olla. Keskityin hengittämään, se on yleensä paras ratkaisu jännissä hommissa. Puikko työntyi nenääni, ja aina kun kuvittelin sen jo olevan perillä, niin ei – eteenpäin vaan! Jumankekka vannon, että se meni takaraivosta läpi! Onneksi se ei todellakaan sattunut, ja sairaanhoitaja kehui koko ajan kovaan ääneen: ”HYVÄ, JUST NOIN, OIKEIN HYVÄ, IHAN JUST VALMISTA, HYVÄ!” Tunsin oloni reippaaksi. Eräs ystäväni kuvaili oloa puikkoseikkailun jälkeen näin: ”Ihan kuin olis menny vettä nenään.” Totta! Sellainen pieni kirpaisu. Mutta selvisin!
No sitten. Hilpallehan annetaan erikseen kivennäiset, jotta ei tarvitse rakennella mitään eväspussukoita. Teen sen joka päivä itse, ja curverit ovat saakelin korkealla hyllyllä. Selviän siitä, koska olen pitkä. Laitoin tallikaverille (pitkähkölle) viestiä, että voitko laittaa. En uskaltanut lähteä tartuttamaan, mitä jos olenkin se kuuluisa OIREETON TARTUTTAJA? Sovittiin, että kaveri soittaa videopuhelun, niin saan selvitettyä mitä mistäkin laatikosta. No eihän talleilla ikinä verkko toimi kunnolla, joten puhelulla mentiin. Hilppa sai eväänsä ja minä uskalsin pötköttää sohvalla odottamassa koronaa.
Vastaus testiin tulikin kuulkaa jo tänä aamuna: NEGATIIVINEN! Watch out, lähen tuleen tallille!
Ai muuten, niistä satuloista. Tiistaina oli Sarin tunti, ja Sari ilmaisi huolensa Hilpan koulusatulasta. Kun kiristimme vyötä, se painui syvemmälle lapoihin, joten ehdotin, että otetaan koko paska pois! Menen ilman. Sari yritti köhiä, että äläs nyt, mutta pidin pääni. Ajatteli varmaan, että perkele kun tuo vanha hieho tippuu heppansa selästä, sillä menee kaikki luut murskaks ja joudun oikeuteen laiminlyönnistä. Tosiasiassa Hilppa meni kuin ihmisen unelma! Kerrassaan täydellisesti! Itse yritin pistää hanttiin laukkaan, koska pelkäsin sitä laukka-ravi-siirtymistä hieman. On nimittäin melko pyöreä muodoltaan yhä hän, ja ennen kaikkea erittäin kiiltävä ja näin ollen myös liukas. Turha pelko! Onnistuin! Jumankekka, pitänee ratsastaa enemmänkin ilman satulaa! Olimme kaikki kolme hyvin iloisia ja helpottuneita. Elämälle kiitos!
Viimeisimmät kommentit