Kyllä meistä vielä kuullaan! Kuva: Mari Stendahl-Juvonen

Samaan aikaan kun koko maailma sekoilee korona-viruksen ympärillä, me Hästbackan hevosmuijat keräännymme sunnuntaiaamupäivällä rakentamaan kouluaitoja. Ei muuten ole mikään läpihuutojuttu saada sivuja suoraksi! Kuinkahan monta kertaa on tullut rakennettua pitkät sivut ja toinen lyhyt sivu vain huomataksemme, että toisesta lyhyestä sivusta tulisikin metrin pidempi. Hups. Siis: ensin yksi pitkä ja molemmat lyhyet sivut, sen jälkeen toinen pitkä. Ja käyttäkää lankaa suoruuden takaamiseksi. En tiedä kuinka monella on koulurata mennyt pieleen, koska rata on hieman kiero, mutta siitä en ainakaan minä uskalla ottaa vastuuta.

Eilen meni Rikkosen tunti (puolituntinen) niin hyvin, että en uskaltanut odottaa tältä päivältä mitään. Muutenkin koin, että vastahan ne edelliset koulurataharkat oli, joten arvaako tässä kehitystä odottaakaan. Verkassa Hilppa oli hyvin naseva. Vain yhden kerran hän hermostui JOSTAIN, ja heitti takajalat hieman ilmaan. Koska olen jo kehittynyt varsinaiseksi salamaseepraksi näissä hommissa, sain temppuilun kuriin saman tien. Jatkettiin siis kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Se mahtaa harmittaa pientä hevosta!

Hymyssä suin, ainakin melkein! Kuva: Mari Stendahl-Juvonen

Siinä sitten niin. Kuva: Mari Stendahl-Juvonen

Sitten tuli meidän vuoro. Joku muistutti, että hymyily kuuluu asiaan, ja olin että niinpäs muuten kuuluukin. Repäsin naamalleni oikein kunnon Hollywood-hymyn ja annoin palaa. Hirveän vauhdikas ei pieni hevoseni ollut, mutta ei myöskään rajusti pohkeen takana. Askel askeleelta suoritettiin ASIANMUKAISESTI ja vasta vasemman laukan jälkeen (huonompi) hän raviin siirtyessään ehdotti jotain omaa kuviota. Niistin idean heti pois ja jatkoimme samoilla kavioilla. Huonoa oli se, että heti perään olisi pitänyt tulla keskikäynti, joka ei ollut kovin lennokas, koska hieman jarrutin istunnalla, ettei hän lähde kiihdyttelemään raviin. Kohtapa olikin jo lopputervehdyksen paikka, ja ja pirulauta, mehän mentiin HIENOSTI! Jokainen tehtävä suoritettiin ja vieläpä annetuissa puitteissa. Seiskoja jysähti koko lappu täyteen! Prossat 67,8!! Meinasin pökrätä! Sanoin Hilpalle, että nyt olet kyllä ansainnut hieronnan, joka olikin kohtapuoliin tulossa.

Sihteeri ja tuomari selvästikin osasivat asiansa: Camilla ja Mooney. Kuva: Mari Stendahl-Juvonen

Hieroja käpälöi pienen hevosen kauttaaltaan ja sanoi, että on aika jumissa koko lapa-selkä-akseli, joka viittaisi ehkäpä kasvukipuihin. Myös oikea pakara oli juntturassa. Ihmekös vasen laukka oli huonompi. Hieroja sai kyllä kaikki auki ja Hilppa nautti joka hetkestä. Nyt pikkuhevo saa vapaata huomisen ja tiistainakin mennään vasta illalla myöhään.

Lisää tällaisia päiviä! Ei paljon koronat tunnu, kun on tukevasti omassa hevoskuplassaan.

Oikein naurattaa näin jälkikäteen! Kuva: Mari Stendahl-Juvonen

Tässä vielä se usein-niin-pelätty kaavake! Hymyllä tuloksiin!