Ai kuulkaa, tässä on menossa viimeinen viikko kirjan kirjoituksessa! Olisipa ihanaa, jos olisi enemmän aikaa, ehtisin ehkä kertoa KAIKEN, mutta nyt kerron kaiken oleellisen. Ehkä. Jännittävää!
Jännittävää on myös meidän elämä, tietysti. Koska en viime perjantaina päässyt estetunnille, niin otin tänään takaisin menemällä koulutunnille. Huppista, sano. Voin kertoa, että meillä oli molemmilla melkoinen hiki, kun rutistettiin menemään sekä avo-, että sulkuväistöä ja laukattiin päälle. En voi sanoa, että Hilppa olisi ollut yhtään huonompi kuin muutkaan, itse saatoin paikoin olla. Välillä me mentiin oikein hienosti, välillä vähän miten sattuu. Sellaistahan se ratsastus on, eikö?
Yksi syy, miksi kaikki ei mennyt pelkästään putkeen, saattoi olla uusi turparemmi, jota päätin kokeilla saadakseni paineen eri kohtaan kuin yleensä. Ei sitä ihan pureksimatta nielty, mutta aika kivasti vaahtosi suu lopulta. Kiima tuntuu vielä vaikuttavan eteenpäinpyrkimykseen, toivon sen haihtuvan pian taivaan tuuliin. Tai sateeseen. Ihan sama minne, pois kumminkin.
No, siinä avasin hieman kaverille loppukäyntien aikana, että hitsi kun oli haastavaa vasemmalle meno. Hän totesi, että kokeiles osteopaattia, josko auttaisi. Tuumasin, että varmaan auttaa, mutta hitto kun niillä on yleensä kuukauden jono. ”Tiina Kataja tulee tänne torstaina”, sanoi kaveri. What! Laitoin saman tien viestin Tiinalle, ja kas, saimme Hilpan mahtumaan torstain jengiin. Aivan upeaa! Nythän toki perjantain estetunti jää taas väiin, mutta sellaista se välillä on. Olen niin innoissani, on aivan verratonta kuunnella mitä Tiina tuntee, kun hän käpälöi ja katsoo hevostani. Hän on guru!
Perjantaista tuleekin sitten iisi päivä, ja lauantaina IIK JA KÄÄK, muutetaan! Olen jo liittynyt uuden tallin facebook-ryhmään ja kertonut sinne, että tulossa ollaan. On muuten melko kiva, kun niin moni on jo toivottanut meidät tervetulleiksi!
Seuraava postaus tulee vielä vanhoista kohteista. Saatan otta puheeksi Hilpan ja Minnin painonvartijat. Hilppahan on ollut 9kg:n heinämäärällä ja Equigard -rehulla ynnä Glucogardilla, joista jälkimmäinen tuhoaa sitä perhanan sokeria. Minni-poni taas on ollut rajatulla heinämäärällä myös, ja namipaloilla, joiden tulisi ajaa sama asia kuin Glucogard. Seuraavassa postauksessa valkenee kumpi toimii, vai toimiiko molemmat!
Viimeisimmät kommentit