Muistan kerran yhdellä estetunnilla kertoneeni, että menen hevosellani välillä ilman satulaa. Tämä ei siis ollut Hilppa, vaan aiempi hevonen. Opettajan sanat eivät heti unohdu: ”Miksi ihmeessä? Eihän estehevosella mennä ilman satulaa!” En ymmärtänyt lainkaan moista lohkaisua, joten annoin olla. Miten ihmeessä se voisi olla hevoselta pois? Puhumattakaan itsestäni.
Meillähän ollaan tällä hetkellä between saddles. Sekä koulu-, että estepenkki ovat molemmat epäsopivia, kun Hilppa on muuttanut muotoaan JA laihtunut. Onneksi selkä on edelleen niin kiva, että ei ole mikään suurempi ongelma mennä ilman satulaa. Viime viikolla kerroinkin jo, kuinka menin tunnilla ilman penkkiä, koska totesimme sen ahtaaksi. Seuraavalla kerralla kun ratsastin sileällä, menin taas ilman. Tänä aamuna olin taas valmiina kuin MIKÄ NYT ON VALMIINA, ilman satulaa.
ILMAN SATULAA – EDUT
Hevosen selkä on lämmin. Tunnen sen lihasten liikkeet. Muovaudun tahtomattani sen rytmiin, eikä mikään osa hankaa mihinkään. Muotoudumme toisiimme. Hevonen on selkeästi tyytyväinen! Hilpan edut: lyhyt matka pudota. Istuntani kehittyy, tasapainoni kehittyy. Kehitys kehittyy.
ILMAN SATULAA – HAITAT
Voiko puhua haitoista? No ehkä tässä tapauksessa. Tasapainon mennessä hetkeksikin olen välittömästi luisumassa maahan. Onneksi on kunnon harja. Jalka on joko irti tai kiinni, mutta ei mitään siltä väliltä. Rentona se on irti, jännittyneenä kiinni. Kädet saattavat vähän vispata kinkkisessä tilanteessa, kun haetaan tasapainoa. En pääse kevyttä ravia.
TILANNE NYT
Olen opettanut Hilpan siihen, että jalkaa käytetään. Tämä on johtanut siihen, että käytän jalkaa LIIKAA. Se osaa odottaa sitä. Nykyisen opettajani Sari Aimian kanssa harjoittelemme siitä eroon. Opetamme yhdessä Hilppaa siihen, että vähempikin kannustus riittää. Lopputunnista se toimii jo! Ongelmia ovatkin ne päivät, kun EN OLE TUNNILLA. Niin helposti luiskahdan taas potkiskelemaan hissukseen pohkeillani ja maiskuttelemaan, melkein itseltä salaa. Enemmän tässä on minulla oppimista kuin Hilpalla!
Nyt olenkin päättänyt panostaa kahteen koulutuntiin viikossa, jotta päästään Hilpan kanssa eteenpäin. Tunnit ovat superkivoja, koska me kehitytään joka siunaaman minuutti! Hilppa on niin viisas ja minä olen riittävän motivoitunut. Ihanaa. Kyllä tästä vielä hyvä tulee!
Huomenna Hilppa ja minä tapaamme ruokintaneuvoja Elena Aution, joka tulee arvioimaan tuloksia Hilpan painonpudotuksessa. Kaikki merkille pantava alkoi tästä.
Oon kuullut, että ilman satulaa menemisen haittoja ovat hevoselle ”pistemäinen” kuormitus ja että ihmisen paino on yksittäisen selkänikaman päällä. Ilmeisesti istuinkyhmyt tuntuvat ”piikkimäisiltä” hevosen herkässä selässä. Itse aina ajattelin, että nimenomaan ilman painavaa satulaa meneminen olisi hevosta mielekkäämpää, mutta ei kuulemma. 😀
voi olla niinkin, minun hevoseni tosin ilmoittaa HETI, jos ei tunnu kivalta (pukittaa), ja ilman satulaa mentäessä hän on hyvin tyytyväinen.