Panostin hevoseen, niin kuin kuka tahansa espoolainen perheenäiti. Tilasin hälle ihmemies Jaanus Nogenen. Olin kuullut Jaanuksen kyvyistä jo useammaltakin taholta. Mies on kuulemma opiskellut lääketiedettä vuosia, kunnes tajusi, että perhana, vaihtoehto on minun juttuni ja vaihtoi kulmaa. Opiskelikin akupunktiota, kranio-sakraalihoitoa, eläinhierontaa ja refleksologiaa. Minäpä pistin viestiä menemään. Nyt se Jaanus sitten tuli. Ensin katseli Pullukkaa liikkeessä (lapsi selässä, estetunnin jälkeen) ja totesi: ”eihän se kauheasti nostele noita takasiaan.” Juu, ei nostele. Esteen päällä tarpeen tullen nostelee.
Sitten käytävälle asentoon. Lantio kartoitettiin heti hieman epäsymmetriseksi, mutta se ei kuulemma ole kuolemaksi. Jalat käytiin läpi yksi kerrallaan. Jaanus heilutteli jalkoja tosi rempseästi, näytti ihan hullulta. ”Tosi joustava hevonen tämä. Voi laittaa vaikka rusetille.” No se oli kiva kuulla! Selästä paineltaessa löytyi yksi kipupiste. Siihen etsittiin syytä satulasta. Saattoi löytyä, vaan saattoi olla löytymättäkin. Päädyttiin laittamaan Mattes-viipaletta hiukka enemmän satulan alle. Josko se siitä sitten. Myös etukainaloissa oli lihasjumia. Jaanus sanoi, että jos tämä jumi jatkuu, on luvassa jännevamma. Näitä kannattaa siis hieroa ja hoitaa ja laittaa vaikka Arnikaa yöksi. Minähän laitoin.
Ennen kun Jaanus laittoi akupunktioneulat, hän vielä rusautti Pullukan kaulan kumpaankin suuntaan oikein kunnolla. Olisitte nähneet Pullukan ilmeen! ”Hei oikeesti, äijä, mulla lähtee taju!” Mutta ilmeisesti se tuntui kuitenkin loppujen lopuksi niin hyvältä, että Jaanus jäi eloon. Ja hevonen myös. Niskakin narautettiin kohdilleen. Siinä tiimellyksessä Jaanus laittoi myös nyrkin ulkokautta Pullukan mahaan ja sanoi: ”Jos sillä on maha kipeä, saan kaviosta.” Ei ollut. Jaanus jäi eloon.
Hoidon tehtyään Jaanus luetteli arvionsa: Kokonaisuudessan ei kovinkaan huono tilanne, pientä laittoa siellä täällä. Luuli pahemmaksi. Liikunta kaikin puolin plussaa. Saattaa olla kipeä muutaman päivän, syötä sille pajua (luonnon kipulääke) tai tuikkaa kipulääkettä. Tai sitten annat olla. Kyllä se siitä suttaantuu. Viisas hevonen. Voisin tulla kuukauden päästä tutustumaan taas tilanteeseen.
Tervetuloa! Voin suositella.
Sama hyvä hoitaja, käynyt jo vuosia ja kävi viime viikolla. Tuomitsi hevon hyväksi, oltiin valkassa! Mä oon vino, vinompi, vinoin eli tarttis varmaan hoidella itteensä!!
joo, ehtiihän sitä haudassa suoristua 😀
Ihana blogi sulla! Vaikka olen vielä ratsastuksessa taidoiltani alle kaikkien asteikkojen niin silti blogistasi saan taas tsemppiä ja jaksan haaveilla siitä ikiikiomasta pollesta. On se vaan kumma, että mitä enemmän hevosten kanssa on niin sitä enemmän myös tajuaa ettei osaakaan yhtään mitään. Ristiriitainen, mutta niin ihana tilanne!
Sanos muuta! Joka jumalan viikko tajuan, kuinka vähän tajuan. Tsemppiä!
Siis mistä sä tälläisen Jaanuksen löysit? Tuleekohan se ikinä tänne hieman pohjoisempaan ?
Katja-
1. Hevoselle ei tule koskaan syöttää kipulääkkeitä manuaalisen hoidon jälkeen. Silloin hoito ei ole oikea hevoselle. Tulehdustila on asia erikseen.
2. Selvitä aina hoitajan tausta ja koulutus.
3. Ymmärrän että ihmeparantajien maine kiirii talleilla tädiltä tädille, mutta älä koskaan anna kenekään ”rusautella hevosesi selkää paikoilleen” jollain laitteella. Manuaalinen kiropraktiikka, johon olet jo tutustunut, on asia erikseen. Vaikka joku tallikavereistasi koki että ”ihmeparantuminen” tapahtui heidän kohdallaan, se ei tarkoita että henkilö on ammatillisesti pätevä.
4. Ei ole olemassa ihmeparantumisia, eikä taikakäsiä. On olemassa tietotaitoa, koulutusta ja kokemusta.
Ystävällisin terveisin Erika.
Oo, Erika lukee mun blogia! Jeeee! Kiitos, Erika. Olet oikeassa.