Kyllä se on kuulkaa niin, että päättävää luokkaa on ihan turha alkaa syyttelemään mistään ratsastukseen liittyvästä epäkohdasta niin kauan kun me ruohonjuuritason harrastajat haukumme toisiamme. Piipahdin Hevostalli.netissä. (VIRHE) Siellä ”olen rohkea, uskallan sanoa suoraan” -ihmiset haukkuvat aivan kaiken mitä tässä maailmassa on. Eikö heille ole vielä valjennut, että MIKÄÄN ei ole helpompaa kuin virheiden etsiminen muista? Virheiden löytäminen harvemmin vaatii ryhmätyötä. Joku oli esim. esittänyt kysymyksen ”kuka olisi hyvä valmentaja viemään nuorta esteratsastajaa eteenpäin, ehkä jopa ulkomaille”. Vastausten määrä ja laatu oli aivan järkyttävä. Jos uskoisin kaikkea mitä siellä sanotaan, olisi ehdottomasti järkevintä tappaa kaikki ja sitten itsensä. Täällä enää mitään kannata tehdä.
Oli siellä positiivinenkin yritelmä. Pyydettiin kehumaan joku hevosihminen tai talli. Valitettavasti siinä ketjussa oli paljon vähemmän vastauksia.
Aloitankin itse tästä myönteisen kierteen saman tien. Mitä hyvää on Hevostalli.netissä? No, siellä on kyllä tosi hyvä markkinapalsta. Toimii hienosti ja on suosittu. Toisinaan keskustelufoorumissakin on hyviä vinkkejä.
Mitä hyvää on suomalaisissa kisoissa? Lähes poikkeuksetta hyvä buffa. Tuurissa olen toistaiseksi tavannut mukavimmat ihmiset. Kisat ovat aina hyvät, jos meille tulee rusetti.
Mitä hyvää on suomalaisissa valmentajissa? He ovat suomalaisia ja tietävät miten täällä tullaan ratsastajiksi. Se voi olla hyvinkin erilainen tie kuin esim. Keski-Euroopassa. Suomalaisten valmentajien avulla suomalainen ratsastus kehittyy. Yksi tykkää yhden tyylistä, toinen toisen. On montakin erittäin arvostettua valmentajaa, joiden tunneilla minä olen ihan turisti. Ei mene mikään jakeluun. Ville Virtanenkin tunnusti, että hän pelkäsi niin paljon Chrisse Wegeliusta, että ratsasti huonosti. Tunnistan tilanteen! Oikein autoritäärisen opettajan kailottaessa taannun 9-vuotiaaksi pikku-Katjaksi. Yhtäkkiä en osaa mitään, ihan kuin opettaja imisi kaiken itseluottamukseni. Onko se väärin? Mitä minä sille voin?
Aina toitotetaan, että huipulle päästäkseen pitää olla kovassa opissa. En usko, että se toimii kaikkien kohdalla. Jotkut tykkäävät nousta takaisin kehään nenä verta valuen, jotkut eivät tajua miksi pitäisi mennä uudestaan hakattavaksi. Mukavillakin valmentajilla on paikkansa. Ylimielisyys tai ilkeys on koko ajan vähemmän muodissa oleva piirre.
Tallin kokonaistunnelmaan vaikuttavat kyllä kaikki. On ihmisiä, jotka raivoavat kadonneesta riimunnarusta. Pullukalla on nyt ainakin viikon ollut täysin tunnistamaton riimu tarhaan viedessä. Oman sijainnista ei ole hajuakaan. Ja tarkemmin kun ajattelee, mitä väliä? Se on laitumella/tarhassa ilman riimua. Eikö se ole ihan sama millä koiranhihnalla se kuljetetaan ulos? Vai saako siitä alennusta jos on tyylikäs?
Entäs tämä kakkashow. Mikä siinä toisten kakkojen korjaamisessa on niin traagista? Sekö, että juuri sinä joudut tekemään sen? Ala vakoilemaan! Varmasti mikään ei ole hienompaa, kuin saada joku kiinni itse teossa KAKKAAMASSA, EIKÄ KORJAA KAKKOJAAN HETI. Kokeile, tuntuuko se hyvältä. Ja jos tuntuu, kokeile, auttaako raivoaminen. Jos auttaa, hyvä. Saatat joutua tekemään sitä vielä aika monta kertaa.
Nyt hei yhteen hiileen, porukka!
SRL julkaisi juuri ”Yhtä jalkaa – ratsastuksen Reilu Peli” -työkirjan. Se on ”suunnattu ratsastajien, seurajohdon, lasten vanhempien, talliyrittäjien, ohjaajien, kouluttajien, valmentajien ja koko liiton organisaation käyttöön”.
Mitenköhän näitä juttuja AIKUISTEN OIKEASTI saisi jakoon sinne pääkoppaan asti? Meneekö pelkäksi sanahelinäksi kun aikuisten näyttävät netissä ihan toisenlaista mallia? Kiva yritys vai oikeasti asiallista matskua? Löytyisikö tämän pohjalta uutta jutunaihetta.
http://www.ratsastus.fi/srl/srl_tiedottaa/101/0/yhta_jalkaa_-_ratsastuksen_reilu_peli_on_valmistunut
Minä tällä viikolla pohdin kun ratsastin, että kuka kehuisi harrastelijaa? Silloin tällöin ohjaajalla jolla käy niin kehuu ”hyvä juuri noin”. Joskus vaan toivoo että kumpa joku sanoisi ”olet kehittynyt paljon siitä mistä aloitit”. Hah kukapa sitä kehuisi. Erikoista kyllä itse teen niin kuin toivoisin itselleni tekevän – kehun ja kannustan kaveria….. Pitääkö sitä raahautua johonkin kehään kerää prosentteja kun kaipaa arvosteluja niitä hyviä vaikka kauheat paineet tulee jo siitä kun ratsastaa kotikentällä ja on sitä ”yleisöä” joka aina sanoo että ei kerkeä muiden ratsastusta nähdä – minäpä nään ainakin ja vahtaanki ja hymyilen … Kuka kehuisi ”tätiä”? P.s toki tyttöni vielä kehuu äitiä ja ihailee
On Hevostalli-netissä yksi hyvä puoli. Siellä saa syystä tai toisesta ihan älyttömän hyvät naurut aina kun sinne eksyy 😛
Perisuomalaisena sitä itse kai tyytyy siihen, että jos suorituksesta ei mitään sanota, se on jo itsessään kehu. Sanotaan sitten vasta jos jotain menee pieleen, muuten on hyvä. Jo pelkät sanat ”noh, menihän se” on suomalaisen suusta kehu 🙂
Valitettavasti talleilla on aina joku selkäänpuukottaja joka saattaa yhdessä yössä pilata ratsastajan fiilikset kokonlajiin. Illalla olit tallilla ja kaikki moikkas ja seuraavana päivänä onkin taivas tippumut niskaasi mutta sinulla ei ole harmaintakaan tietoa miksi. Ne jotka eilen jutteli ja moikkasi käöntävöt tänään päänsä.
Miksi ei oteta asioista selvää ja vasta sitten lynkata.
Itse lopetin hevosen vuokramisen juuri tuosta syystä että tallilla oli vähän väliä mustia pilviä koko taivaan täydeltä.
Koska kävin vain kerran viikossa niin en pysynyt mukana mistä kaikki johtui. Kyllästyin.
Ihmiset rakkaat älköö uskoko kaikkea mitä teille sanotaan. Ottakaa asioista selvää ja puhukaa.
Kuule Katja, sinä oot kiva. Ja meidän tallilla kaikki on kivoja. Ja aika monet hevosihmiset on kivoja.
Mutta joku muutos hevosmaailmassa on tapahtunut, koska nykyisin on enemmän niitä, joille pitäisi maksaa kaikesta ja joiden ei mielestään koskaan tarvitsisi itse maksaa mistään. Ja ikävät jutut on siksi aina ”muiden hommia”.
Tajusin kerran, että koska oma äitini oli aina äkäinen imuroidessaan, minäkin olen ollut. Jos jokainen ottaisi tallilla talikon käteensä hymyillen, ehkä muutkin oppisivat tekemään niin.
Välillä touhu (hevos)harrastuksen (valitettavasti aika moni muukin harrastuspiiri on yhtä kovia riitelemään) parissa muistuttaa ala-asteen välitunteja. Muistatteko vielä sen ajan, kun riita saatiin aikaan mm.siitä onko Säästöpankki parempi kuin Osuuspankki ja paremmuuden perusteluksi riitti se, että läsnäolijoissa oli enemmän Säästöpankin asiakkaita (=asiakkaiden lapsia). Ihan samaa meininkiä joillakin vielä nykyään ja nyt sentään kyse aikuisista ihmisistä. Muistan ”lämmöllä” kuinka keskustelu eräiden uusien ratsastaja-tuttavuuksien kanssa tyrehtyi, kun heille selvisi millä tallilla käyn. Vakitallini omistajat ovat kieltämättä omalaatuisia, mutta opetus on hyvää ja hevosista pidetään hyvää huolta. Ja mitä sitten, vaikka käynkin joidenkin mielestä ”ruputallilla”, eikö voisi iloita jokaisesta harrastajasta? Eikö kuitenkin ole koko alalle hyödyksi, että harrastajia on paljon? Ja mielestäni on hyvä, että on erilaisia talleja. On ainakin mahdollisuus valita itselle ja omaan elämäntilanteeseen kullakin hetkellä parhaiten sopiva talli / tapa harrastaa. Miksi pitäisikään olla vain yksi ja ainoa oikea tapa harrastaa, eikö voisi ajatella erilaisten harrastustapojen jne olevan lajin rikkaus?
Meillä on ihana talli-ilmapiiri, ei kiristä nutturat eikä pipot. Syynä on todennäköisesti se, että tallinpitäjä on mies ja sille ei kukaan uskalla nurista mistään, eikä löydy oikeasti syytäkään nurisemiseen. 🙂 Kakkoja saa kerätä kentältä ihan niin kuin jokaisella tallilla ja olen jo tullut siihen lopputulemaan, ettei kannata sanoa mitään. Heittelen vaan vatun kasat pois.
Ht netti on käsittämätön pahansuopaisuuden perikuva! En usko missään kohdanneeni niin paljon negatiivisuutta kuin ht netissä. Joskus harvoin sieltä löytyy jotain oikeasti tärkeää, asioita joista kaikki ovat samaa mieltä ja se on sitten niin ihmeellinen juttu, että on pakko olla totta 🙂
Kun ihmiset oppisivat, että hyvien mukavien asioiden sanominen toiselle ei ole itseltä pois, niin tämä maailma olisi paljon mukavampi paikka elää.
Ps. kirjoitat kivasti, jatka samaan malliin 🙂