Yhteistyössä: Helkama velox

Perjantaina taisi olla “urani” hienoimpia hetkiä, kun sain olla pokkaamassa yhtä alamme hienoimmista palkinnoista. Elämäni biisin ensimmäiset säkeet soitettiin pari vuotta sitten, ja jo nyt jysähti voitto tiskiin Musiikkiohjelma-kategoriassa. Upeeta, mahtavaa! Pientä biletystä tietenkin oli ohjelmassa televisioinnin jälkeen. Kotona olin yöllä kolmen nurkilla. Koska kotona asuva tyttäreni on ymmrätäväinen ihminen, hän ulkoilutti koiran seuraavana aamuna ennen kun lähti töihin. Itse LEPÄSIN.

Ainoo hetki päivästä, kun ei ollu kypärätukka.

Päivällä pyöräilin tallille. Ilma oli kiva, raitis tuulahdus tekee hyvää krapulalle. Oltiin sovittu rauhallinen käyntimaasto, juuri sopiva urheilusuoritus olooni. Kuinkas sitten kävikään? No, ensinnäkin meitä oli neljä. Toisinnäkin kaksi etummaista olivat kävelyn MM-kisojen finalisteja JA pitkäkoipia. Hilppa ja perää pitävä Usko taas eivät voi kintuilla leuhkia, joten etummaiset joutuivat monesti odottamaan. Se taas sai hevosen 1 ja hevosen 2 paistomittarin punaiselle. Hevonen 1 tepsutteli eestaas, välillä puskaan, sillä odottaminen ei ole hänen vahvuutensa. Kakkonen taas herpaantui pidätteestä niin, että veti MERKITTÄVÄN ilmaloikan, ja ilmassa vielä sivusaksarin. Arvostan ratsastajaa, sillä hän pysyi kyydissä. Tässä vaiheessa olimme tietty keskellä metsää, ja ehkä vaikeakulkuisimmassa kohdassa, jossa oli löllöä. Hilpallahan meni sitten kuppi nurin, tosin täysin tuntemattomasta syystä. Hän alkoi hyppiä pientä rodeota eestaas. Ja nyt seuraa opetuksellinen osio: PYSYIN VALTAVAN HIENOSTI KYYDISSÄ, SILLÄ OLIN OPPINUT AIRA TOIVOLAN TUNNEILLA KETJUTTAMAAN VATSALIHAKSENI OIKEIN, EIKÄ CORE JÄRKKYNYT HETKEKSIKÄÄN! Nämä on niitä tilanteita, jonka takia koulutunneilla (istuntatunneilla) käydään! Vatsalihakseni olivat konkreettisesti täysin hapoilla lenkin jäljiltä. Jes. Paitsi että yök.

Villieläimet edelläni, toinen kantavana vieläpä.

Tallin pihassa olin vain onnellinen, että elän. Meinasin kuolla nälkään, ja teinkin viisaasti: tilasin pitsan tulemaan kotiini kutakuinkin samaan aikaan, kun olen itse siellä. Viisaus palkitsee! Loppuilta meni Yle Areenasta Kaikki hänen salaisuutensa -sarjaa toljottaessa ja Ampparit-mehujäitä imeskellessä (perhepakkaus). Elämä on hienoa!

Tänään oli Airan tunti, ja kiittelin oppinsa konkretiasta. Olin edelleen hieman uupunut perjantain rallista, mutta äkkiä arki löytyy, kun menee koulutunnille. Hilppa oli onneksi varsin kiva tyttö, ja saatoin itsekin onnistua ihan kivasti. Kiitos elämä, Aira ja Hilppa! Ynnä fantastinen polkupyöräni Seija-Erja Helkama!

Oheisia: tallille vartissa pyörällä, ja kas, olen urheilija! Ja arvatkaa onko mulla nykyään AINA kypärätukka.

Seija-Erja