Kun hevonen on kunnossa, minä en enää osaa

Päivää että pätkähti! Onko huonompaa lohkaisua olemassa? No ehkä jeespoksholirei. Tai lomalle lompsis. No mutta, huonot läpät hoituu, no problem.

Eilen olin vätys ja menin sekä työpaikkaan, että tallille autolla. Syy saattoi löytyä myös MTV:n sensaatiosäästä, jossa kerrottiin, että hirmumyrsky saattaa pyyhkäistä koko Etelä-Suomen mereen. En halua sitä. Sitten oli vielä semmoinenkin syy, että Seppäs-Jaana oli tulossa käymään Savosta etelään, ja hänen kanssaan piti ehdottomasti nähdä. Jaana nimittäin huolehtii Pullukasta! Ja nythän ollaan siinä kohtaa elämää, että sitä aletaan tehdä taas lisää. Eläinlääkäri oli käynyt eilen ultraamassa rouvan pyhät alueet, ja kuulemma näytti siltä, että keskiviikkona siemenet sisään. APUA! NYT JO!

Sitten mietittiin asiaa järkevästi. Ei, emme muuttaneet suunnitelmaa, vaan päätimme SIIRTÄÄ sitä. On nimittäin fakta, että Keiteleellä on huhtikuussa vielä melkein talvi, joten varsan kannattaa kyllä syntyä kesemmällä. On siis viisaampaa siementää rouva vasta seuraavasta kiimasta. Tarina jatkuu siis kuukauden kuluttua!

Sitten maallisiin asioihin. Ensinnäkin, Hilppahan sai hyppykiellon, koska jalan hankositeen yläkiinnityskohdassa on vielä arpikudosta. Ell sanoi, että SHOCKWAVE voisi edistää paranemista. Yhden kerran on jo saatu huippukylmää, seuraavaksi otamme sokveiviä. Varasin ajan Vermoon. Hilppa ei ole koskaan ollut klinikalla. Tästä tulee jännää.

Huomenna aamulla Hilpalla on koulua Sarin kanssa, joten ajattelin verrytellä sen kanssa hieman tänään illalla. Olipa hieno idea. Ratsastin nimittäin niin luokattomasti, että meinas peili ratketa, kun katselin siitä. Jurppi ihan hulluna. Miten sitä välillä onkin niin uskomattoman huono? Mihin se kaikki kokemus on kadonnut? Luojan kiitos viikonloppuna on kahden päivän Jyri Malmströmin kurssi, jotta meikä saadaan edes johonkin ruotuun. Fakta on se, että istuntatunneilla opin istumaan, ja Hilppa oppii Sarin kanssa, mutta me yhdessä ei opita oikein ikinä mitään. Paitsi moikkailemaan metsänaläimiä. Kai sekin on jotain. Ai niin, ja kun vielä idioottina kurkkasin työmeilejä illan päätteeksi, ja sieltä tuli ankeaa viestiä, oli ilta kruunattu. Ihan vilpittömän ja normaalin päivän paska päätös. Onneks se on kohta ohi!