Me Maken kanssa hoidetaan tää.
Hyvä päivä! Aamulla Nti Potkamo pääsi pitkäst’ aikaa lempimiehensä Maken kanssa asioimaan. Make oli tullut pitämään tallimme akoille ohjasajokoulutusta, mutta siinä sivussa annettiin hevosille mahdollisuus kokea ammatti-ihmisen kosketus. Hilppa oli jonossa ykkösenä, joten päivämme alkoi klo 9. Aavistuksen hävetti, että hevoseni oli yhä ns. paksu, mutta muuten suhtauduin luottavaisesti tilanteeseen. Herrasmiehenä Make ei sanonut Hilpan pötsistä mitään.
Ohjasajo sujui siihen asti mallikkaasti, kunnes allekirjoittanut päästettiin puikkoihin. Miten se saamarin kahden ohjan pitäminen voi olla niin mutkikasta? Yritin vedota siihen, että kädessäni on lapaset, mutta Make ei kuunnellut tekosyitä. Ohjat ja raippa käteen ja liikenteeseen. Taivaalle kiitos Hilppa meni hienosti. Make kehui, että Hilppa on edistynyt. Laukkaa hienosti ja pyrkii eteenpäin. Olin edellisenä iltana uuvuttanut sen ratsastamalla, kun testasin taas yhtä penkkiä. (Ei taida siitäkään tulla kauppoja. Pikkuneiti pukitteli kiitettävästi, mutta suoriutui loppujen lopuksi tosi hienosti.)
Mä luotan tähän Makeen.
Hymyilevin naamoin siirryin siitä kahvitteluosastolle. Tallillamme on aina kaffetta ja jos jonkin sortin purtavaa tarjolla kun ulkopuolinen henkilö tulee kurssittamaan. Se on ihana tapa! Aurinko paistoi ja meikä veti pullaa.
Siitä sitten Hassun Hirven ja parin muun kanssa maastokävelylle. Voi penaali, että oli hienoa! Aurinko kilotti, ja alkuun hieman jännittyneet hevosetkin rentoutuivat ihan tosissaan. Yhtään ehtaa hirveäkään ei nähty. Lisää näitä reissuja/päiviä!
Sitten Jutan ihmedieetti -uutisia: Hilpalla on nyt ollut vissiinkin neljä päivää kuonokoppa. Siitä ei ole tullut vihaista tai muuten hankalaa. Se pystyy syömään paalista, mutta kuonokoppa hidastaa touhua. Tänään, pukiessani hänelle loimen päiväksi, LYHENSIN LOIMEN MAHAVÖITÄ USEITA SENTTEJÄ! Kuonokoppa siis toimii, ja miksei toimisi! Ehkä vielä jonain vuonna tunnen hevoseni kylkiluut! Kauan eläköön kuonokoppa! Suunnitelmissa on myös yhyttää jossain vaiheessa samaan tarhaan 3-4 paino-ongelmaista tammaa. Siellä lykättäisiin paalin päälle kaksi verkkoa, ja näin kuonokopasta voisi EHKÄ luopua. Juhuu!
Sen verran ajoissa lähdin kotoa, että vehnäterriääri ei vielä kyennyt edes moikkaamaan.
Viimeisimmät kommentit