On tässä taas ollut kaikenlaista! Perjantaina Kasper Strömman (vuoden graafikko 2013) kävi haastattelemassa Hilppaa ja minua Akateemisen kirjakaupan omalle youtube-kanavalle, joka on nimeltään AKA-TV. Kasper ei ymmärrä hevosista yhtään mitään, joten oli aika hauskaa. Hän muun muassa tiedusteli, että haluaisinko mieluummin, että minua kutsuttaisiin ihmiseksi, jolla on HEPPATIITTI, kuin että olen hevoshullu. Hilppa oli taas ihana oma itsensä, ja antoi Kasperin häärätä ympärillään vailla mitään mitään tolkkua.

Otettiin siinä kuvia, missä vuoden graafikko 2013 ja vuoden hevosbloggaaja 2021 tervehtivät. Ei mitään turhaa sakkia, siis! Sitten päästiin Hilpan kanssa asiaan, eli maastoon.

Hilppa ja Kassu keskustelevat asioista. Hilppa on kärsivällinen.

Oli pieni projektikin käsillä. Hilpan happy mouth-kuolaimet on taas vähän pureskellut, ja muoviosassa törröttää ikävä piikki. Meinasin, että uudet kuolaimet, mutta sitten joku viisas sanoi, että kuolainteippi pelastaa! Jestas, tämäpä kiinnostavaa! Menin heti Hipposportiin, jossa on kaikkea mitä voi tarvita, joten toki myös kuolainteippiä. Sain myös ohjetta sieltä, miten sitä pitää käyttää. Vielä en ole ryhtynyt asialle, mutta raportoin teille heti kun ryhdyn. Jotkut teippailevat ihan metallikuolaimiakin saadakseen hevosen imemään kuolainta hanakammin. Tiedä siitä sitten.

Varsinainen asiani oli eilinen ilta. Maailman pisimpien päiväunien jälkeen menin tallille, ajatuksena höntsätä vähän maneesissa. Vapaapäivät on parhaita, siis omat! Ei tarvitse katsoa kelloa lain. Maneesissakaan ei ollut juuri ketään, joten oli siisteintä. En ole vielä saanut eläinlääkäriltä ohjeita miten aloittaa kuntoutus, mutta koska vetelin muutenkin fiiliksellä, päätin kokeilla laukkaa ensimmäisen kerran kahteen ja puoleen kuukauteen. Ensimmäinen nosto oli vähän kökkö, mutta JUMALEISSÖN, MITEN IHANA LAUKKA HILPALLA ON! En muista, että se olisi aiemmin ollut noin eteenpäinpyrkivä ja lennokas! Onkohan se ressukka ollut pitkäänkin kipeä? Nyt se oli kerrassaan MAHTAVA! Kierros laukkaa molempiin suuntiin sai tänään riittää. Ravia mentiin vähän enemmänkin, ja voi sitä joustavan, ja hyvän askeleen määrää! Ihan huipulta tuntui, pitkäst aikaa. Eläinlääkäri Maria Pyykönen sanoi jo joulun alla, että on hyvä pitää nuorta saikulla pari kuukautta, ne on tosi hyviä sen jälkeen. Oikeassa oli!

Me onnistujat.

Nyt maltan tuskin odottaa KUNTOUTUSOHJELMAAMME. Omanihan on jo meneillään. Olen nyt reilun viikon tehnyt Marko Yrjövuoren neuvomaa kolmea liikettä joka päivä, ja väitän, että niistä on ollut hyötyä alaselän stabiloinnissa. Ainakin eilen istuntani tuntui hyvältä, en venkoillut, enkä häirinnyt hevosta. Kyllä on kuulkaa kivaa!

Kohta lähden taas maastoon, ja sen jälkeen ehkä pienet laukat maneesissa. Juhuu! Ja hei: kirjan pitäis tulla ANY DAY NOW! Ennakkoonhan sen saa tilata täältä.