Olen täysin vilpitön aikeissani, joten anna se porkkana ja vähän hitaasti.

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, jos on yllättäen joutunut tekemisiin älykkään hevosen kanssa. Enkä nyt ole siitä yllätyksestäkään niin varma, epäilyksiä on ollut jo jonkin aikaa. Olen jos joskus muinoin kertonutkin teille, että Pullukka oli vanhojen karsinoiden aikaan melkoinen nero pakenemaan karsinastaan. Oven saattoi jättää vaikka auki, jos karsinassa oli heinää, ei se mihinkään lähtenyt, mutta jos ovi oli kiinni eikä ruokaa tarjolla, ovi oli pelkkää silmänlumetta. Meillä oli aikaisemmin siis ne ihan perinteiset ”työnnä ja käännä”-lukot. Sitten siihen tueksi asennettiin semmoinen vieterillä toimiva, jonka kanssa saa käyttää pikkuisen voimaa. Ei pidätelleet rouvaa ne. EU-karsinoiden myötä meille tuli hevosille uudet kämpät. Uusiin oviin tuli ihanan nerokkaat ”rullaa ovi kiinni, niin stoppari sulkee oven”-systeemit. Olisikohan siitä kaksi vuotta kun ne asennettiin. Nyt Rubikin kuutio on ratkaistu.

No vähän huumorii, hei!

Tänään päivällä menin tallille aikomuksenani lähteä maastoon. Kaveri tuli käytävällä vastaan ja ilmoitti, että hevoseni on tullut sekä tänä aamuna, että eilisaamuna käytävällä vastaan. Mitään ei ole kuulemma sotkettu tai syöty, on vaan hengailtu. Tiettävästi. KUKAAN ei tajua miten se on saanut oven auki. Pullukka tietysti katselee meitä kuin idiootteja: olipa vaikee.

Tällaisen tempun jälkeen tulee mieleen, että missähän kaikessa se hevonen itse asiassa nauraa minulle selän takana? Jos se on kerran niin neuvokas, että se osaa miettiä syy-seuraus-suhteita, niin ei ehkä suurikaan ihme, että sen ratsastettavuus ole aina hirveän hyvä. Jos ei emäntää vaan juuri kiinnosta! Ja miksi esteillä on aina niin hyvä meininki – koska se on kivaa. Silloin voi mennä eteenpäin ja olla kivasti hyppysissä. Saakelin huijari. Minua on jymäytetty.

On vain ajan kysymys milloin asennan riistakameran tallin kattoon ja pääsette kaikki seuraamaan a) millä keinoin Pullukka nikkaroi itsensä ulos ja b) millä ilmeillä naapurit seuraavat tapahtumaa. Ilmeisesti siellä on joku vedonlyönti meneillään, sillä naapurikarsinan pieni poni (alle 140cm) kyllästyi olemaan tarhassaan ja hyppäsi sieltä pois. Poni ei ole millään muotoa riehakas tai villi, olipahan vaan ilmeisesti päättänyt asian riittävän napakasti. Aidan korkeus oli (mitattiin) 160cm ja välissä oli silminnäkijöiden mukaan reilusti ilmaa. Kehotin omistajia hakeutumaan pikimmiten estetunneille. Poni on 5-vuotias. Kyselyt inboxiin, ei aloittelijoille.

Helppo! (kuvan poni ei liity tapaukseen)

Monet ehdottivat, että hankkisin Pullukalle leluja karsinaan. Been there, done that a, bought the t-shirt. Ei kelpaa mikään, mikä on  minun tuomani. Vähän kun ostaisi teinille ”makean” paidan. Ei muuten onnistu. Kaikki vitsailu on oltava sisäsyntyistä, äiskän ostamat virikkeet on niin moiccu. Jos jätän sinne työkaluja, rakentaako se jotain? Ja jos rakentaa, mitä mahtaa syntyä?

Palaan asiaan kun saan siihen jotain tolkkua. Sillä aikaa tutustukaahan tähän, minkä kaveri löysi: Pullukka-run. Laitoin asian tiimoilta Hedbergin Samille viestiä, että tapahtuman kruunaamaton kuningatar hyväksyy aikeenne.