Kaatopaikalta löytyi heppa. Se oli kuollut. Uskon, että se ei raahautunut sinne kuolemaan. Niinpä sen on joku vienyt sinne. Suomessa hevonen on ongelma jos se paskantaa tai jos se kuolee.
Täältä sitä tulee.
Hevosen paska on jännä juttu. Se tulkitaan laissa ongelmajätteeksi, koska se tulee hevosen pyllystä. Ja kuulemma siksi, että se JÄTTÄÄ sen kakan. Jäte. Ymmärsitkö. Sitä voitaisiin käyttää energialähteenä HELPOSTIKIN, mutta asiaa on niin kovin vaikea käsitellä ylemmillä tahoilla. Ehkä siksi, että kyseessä on paska.
Tässä kattava selostus miten asian kuuluisi hoitua. Gun Järnefeltin puhe eduskunnassa vuonna 2007.
No, jos kakka kismittää, niin arvatkaa kismittääkö kuollut hevonen? Ihan varmasti, etenkin jos se löytyy kaatopaikalta. Tai ei sitä kukaan taivastelisi, ellei joku olisi ottanut kuvaa siitä. Siellä se lojui:
– hylättynä (mihin hevonen tarvitsee kavereita kun se on kuollut)
– näkösällä (onneks kaikki muu ryönä kaatopaikoilla on huolellisesti niputettu mappeihin ja peitetty kannella)
– karva takussa (montako vanhaa hevosta olet nähnyt, jolla on karva kondiksessa)
Tulkinta: se on viety sinne kammottavan elämänsä päätteeksi, rakkautta vailla, piittaamattomien ihmisten toimesta. Omistajat saattoivat olla jopa rikollisia, ainakin kylmäsydämisiä vehkeilijöitä, jotka eivät kunnioita elämää saatika kuolemaa. Melko varmasti hevonen on hii-op -nostettu pakettiauton peräkonttiin ja kuskattu kaatikselle vain, koska se oli kuollut oven eteen, eikä ovea meinannut enää saada auki.
Kuolleiden Hevosten Surijoiden Seura (KHSS) olisi mieluusti kantanut hevosen Uhrilehtoon, jossa se olisi maatunut ihan erilailla kuin muualla. Sen karva olisi kiillotettu show shinella ja häntä selvitetty. Sen kunniaksi olisi pidetty hartaushetki.
No, me tavalliset ihmiset kiroilemme kuin turkkilaiset kun hevonen kuolee. Ensin on toki itketty silmät päästä. Jos hevonen kuolee klinikalla, se on lähes mahdoton paketti raahata yhtään mihinkään itse. Kiroilu alkaa, kun kuulee polttohautauksen kustannuksen. Ja kerrottakoon, että MIKÄÄN lasku ei ole KOSKAAN tullut yhtä rivakasti kuin hevosen polttohautauslasku. Taisi olla jo postilaatikossa kun ehdin klinikalta kotiin.
Hautaaminen on ihan sivuseikka taas siinä vaiheessa, kun olet lopettamassa rakasta kopukkaasi merkittävässä 29 vuoden iässä ja ELÄINLÄÄKÄRI ON KÄNNISSÄ KUIN KÄKI. Älkää luulkokaan, että se olisi estänyt mitään. Ihan hyvin hoiti hommat, vaikka oli aivan tillin tallin ja astui kuolleen hevoseni naamalle vahingossa noustessaan sen ääreltä. Voin sanoa, että itku ja nauru painivat ankarasti tuossa hetkessä.
Elikkä tosissaan: hoidetaan niitä elukoita kunnolla kun ne elää. Ei ne välitä yhtään mihin takan reunalle me ne laitetaan, kun ne on kuolleet. Mikä onkin muuten kiva idea…
Minusta kasvaa isona sen päivänen jätemylly. Kuva: Tössä
Meillä on rottis ja kultainennoutaja jääkaapin yläpuolisessa kaapissa. Viimeisin hamsu on kauniissa sokerikupissa keskellä ruokapöytää (kaikkia on pidetty muutama kuukausi uurnissaan näkyvillä ennen kaappiin laittoa, jotta niitä olisi helpompi puhutella)…
Tuo on asiaa ! Vaikka hevonen on ollukkin rakas eläin nii aika harva oikeasti haluaa maksaa sitä yli 500 € laskua sen hävittämisestä… Tietääkseni tämän kyseisen kohu hevosen omistaja ollut nuori tyttö (joku 15-vuotias). Eli käytännössä rakas hevonen kuollut ja nyt siitä ollaan pistetty kuva joka uutissivustoon jossa se lojuu kuolleena kaatopaikalla…hmmm lohduttavaa.
Minulla oli Äiti kuukauden uurnassaan olohuoneessani, jotta pystyin jättämään jäähyväiset ja hän sai vielä palata kotiinsa.
Ymmärrän kyllä, ettei kaikille ole mahdollista saada hevostaan haudattua asianmukaisesti. Minulle hevonen on kuitenkin ystävä, siinä missä ihmisystävätkin ja näin haluan sitä kohdeltavan kunnioittavasti sen elämän päättymisen jälkeenkin, eikä jätteenä. Oma toivomukseni on, että pääsen kuoltuani ystäväni kanssa aikanaan samaan kuoppaan ja tästä syystä raatoni on tuhkattava, sillä muuten sitä ei saa haudata ystäväni kanssa typerien taikauskooon eli uskontoon perustuvien säädösten takia. Samaan kuoppaan päätyminen on pelkkää symboliikkaa, mutta silti. Olen nukkunut hevoseni vieressä kauniina kesäpäivänä laitumella ja ajatus sen vieressä lepäämisestä ikuisesti on lohdullinen. Kaatopaikalle vieminen on mielestäni ystävän halventamista. Vai mitä sanoisit siitä, jos ihmisystäväsi raato vietäisiin kaatopaikalle?
Saa pitää tunteellisena hölmönä, mutta näin sen koen. Ystävien kesken on ollut monta hyvää hetkeä kuten tämän linkin kuvassa – ja toivottavasti niitä tulee vielä monta lisää!
http://www.tillanen.fi/kuvat/Ruokailukuvakulma.jpg
Hei nyt ihmiset, miettikääpäs mitä hevosen pitäminen kustantaa? Varusteet, rokotukset, eläinlääkärit, ruokinta, tallipaikka…. Jos on varaa pitää hevosta asianmukaisella tavalla, on myös varaa hävittää sen ruumis asiallisella tavalla.
Ja kyllä, kaatopaikallehan hevosen ruumiin saa viedä. Minusta se on silti julmaa enkä niin pystyisi koskaan tekemään. No kukin tavallaan, jos tuntuu hyvältä heivata rakas toveri roskien sekaan…
Minusta voi myös raatoo kunnioittaa . Eli honkajoki olis seuraava osote raadolle ni se poltetaan. Ell. tietää mikä paikallinen firma toimittaa raatoja tai hoitaa kuljetuksen.
Kuolema olkoon armollinen. Ja hoitakoon kropan asianmukaisesti ilman revittelyä. Aamen
Mä taas näen tässä ekologisen puolen, 500-600 kg mätänemässä kaatopaikalla on eri asia kuin samat kilot haaskalihana riistalle tai sitten tuhkattuna. Jännä juttu, että hevosenomistajalla on kyllä rahaa maksaa 400-1000 euroa kuussa ylläpidosta, mutta viimeinen matka pitäisi olla mahdollisimman halpa. Eihän tuo tuhkaus ole kuin 1-2 kuukauden ylläpitoa vastaava summa. Jotain suhteellisuuden tajua.
Kylläpäs on lihansyöjät tekopyhällä päällä, kun jotain raatoa pitäisi erityisesti kunnioittaa. Itse en osaa ajatella kovin pahana rikoksena ihmisruumiinkaan dumppaamista kaatopaikalle, muuten kuin tautien leviämisen riskinä.
Julmaa heittää raato kaatopaikalle? Huhhuh, voisi ottaa ne elukat huomioon kun ne ovat elossa eikä itkeä niiden kohtaloa sitten kun ne eivät siitä itse enää välitä.
Nii se hevonenhan ei oo kustantanut mitään siinä kuussa kun kuoli. Ei se tallipaikka lakkaa maksamasta vaan siksi, että eläin ottaa ja uuvahtaa. Itse vein koirani kaatopaikalle sen kuoltua jätehuollon ohjeiden mukaisesti. Olisihan sen voinut tuhkatakin, mutta ajattelin että lapset tarvii ehjät toppavaatteet ennemmin kuin kasan tuhkaa. Synnytyksessä kuolleet koiranpenikat nostelin taloyhtiön sekajätteeseen. Kaikella rakkaudella. Ei se rahanmeno vähennä surua. Tuhkatkaa vaikka pihasiiletki, jos teillä riittää raha mutta henkilökohtaisesti näkisin tarpeellisemmaksi muistaa rakasta lemmikkiä vaikka maksamalla 10 eläkeläisen ostokset kaupan kassalla, viedä surevat perheenjäsenet viikonloppulomalle tai lahjoittaa vaikka ensimmäiselle puoliukolle, joka vastaan tulee ku polttaa sillä kuollutta lihaa.
Hyvä kirjoitus! Kannatan täysin. Ensimmäisen hevosen jouduin lopettamaan hevosklinikalla (kun se vielä oli Hämeentiellä). Raskain tekemäni päätös ja olin päättänyt olla läsnä saattamassa loppuun asti. Minä loukaannun kyllä siitä että jotkut ovat sitä mieltä että tein väärin kun tämä ruho nyt sitten on Ämmänsuolla, sillä hevonen oli minulle tosi rakas.
Toisaalta minua ällöttää ajatus että joku tuhkakasa olisi niin tärkeä että siitä pitäisi maksaa useita satasia jotta vois pitää tätä rakasta perhejäsentä vielä jossain urnassa näkyvillä.. ja että tämä tapa on ainoa oikea kunnioittaa edesmennyttä kotieläintä.
Moni haluaa kuopata hevosen kauniisen paikkaan – ok. Muistakaa sitten että tämä useita satoja kiloja painava ruho kuopassaan muodostaa maatuessaan vakavan ympäristöongelman. Pohjavesiin voi joutua bakteereja jotka pahimmassa tapauksessa voi saastuttaa lähikaivot…