Olisi ihanaa päästä hevosen kanssa uimaan. Tai edes kahlaamaan. No eihän se onnistu, koska lähilammikoissa ei saa uittaa hevosta. Se taas varmaankin johtuu siitä, että hevonen saattaa kakata sinne. Tai sitten siitä, että ihmisiä inhottaa uida samassa lammikossa hevosen kanssa, vaikka vastarannalla, mutta silti. Yök. No, perustettiin sitten oma allas. Pyytämättä.

Yhtenä aamuna avasin facebookin ja kas: tallimme sivuilla oli kuva, jonka perusteella hevosemme uivat karsinoissaan. Oli pikkusen satanut yöllä! Haha, vähän ylimääräistä jännää tallintekijälle ja hepoille kans. Not. Yksi tallimme hevosenomistajista oli lomalla ja katsoi asiakseen mennä auttamaan siivoamisessa. Me kaikki kiitämme häntä kaviosta pitäen. Jos katsotaan asiaa positiiviselta kantilta, niin on ainakin kopukoiden kintut kylmätty.

Samoihin aikoihin tallillamme käytiin ankaraa taistoa kaapeista. Jokainenhan haluaa tietysti mahdollisimman suuren tarvikekaapin mahdollisimman läheltä hevosen karsinaa. No, järkikin sanoo, että ihan kaikkien kohdalla se ei välttämättä onnistu, koska karsinoita on 46 ja hevosia vastaava määrä ja kaappejakin on 46, mutta jokainen niistä ei ole ihan kotelon välittömässä läheisyydessä. Taisto päätyi meidän perheen osalta niin, että suostuin luopumaan isosta, hienosta kaapistani (jonka sisällön täytti kolme ihmistä ja puolitoista hevosta), jotta toinen, jonka tarve on itseäni suurempi (!), saa ison, hienon kaapin. Jos olisin viisas aikuinen, olisin jo tässä vaiheessa hiljaa, mutta kun en tajua. Mikä saa ihmisen pitämään omia asioitaan toisia tärkeämpinä? Miksi jonkun hevosen liikunta on tärkeämpää ja tilaavievempää kuin toisen? Miksi toisen tarvikkeet voi heittää nurkkaan, mutta toisen pitää olla hyllyllä siistissä järjestyksessä? Melkein ottaa päähän.

Pim! Ja olen aikuinen. Tajuan, että meitä on moneen junaan. Minä olen joustava, enkä välitä moisesta vaativuudesta. Hevosenikin on joustava, sille on ihan sama vaikka se asuisi päällään vessassa, kunhan ruokapalvelu pelaa ja joku raapii välillä tisseistä, kun ei itse yllä. Itellä on toi sama. Kestän hyvin mystistä paskaa ihmisiltä, koska tajuan, että se on mystistä paskaa. He eivät itse sitä välttämättä tajua. Minun pitää ymmärtää! Haluan kovasti ymmärtää, miksi kaappi tai karsinapaikan sijainti on niin tärkeä. Tai miksi katsomossa ei saa jutella jonkun hevosen läsnäollessa. Tai miksi jollain pitää olla kaksi loimea +17 asteen lämmössä, kun minä olen t-paidassa. Tai miksi märällä kentällä ei voi ratsastaa.

Mutta tiedättekö mikä on vaikeaa kaiken tämän ymmärtämisen keskellä? Tuon kaiken sekoilun selittäminen lapselle. Kun ei kuitenkaan oikein itsekään ymmärrä.