Nyt on tultu siihen pisteeseen, että näin unta Kyra Kyrklundista. Hän oli rakastunut minuun, ja toi minulle jatkuvasti ihania salaatteja. Itse hän söi pelkästään kalaa ja makkaraa. Hän halusi käpertyä yöksi kainalooni ja minä olin vaivautunut, sillä arvostan Kyraa ihan hulluna, mutta sensuaalisesti hän ei värisytä sieluni kannelta ollenkaan. Olin puun ja kuoren välissä. Kyra myös kuorsasi. Taivaalle kiitos heräsin ja päästin koiran ulos.

Hevoseni on yhä pullea ja epäponteva. Liikkeelle saa lähes pelästyttää. Tänään vuorossa oli oliivikuolainkokeilu ja jumppasarja. Yhdessä ihan okei. Siihen liitettynä +23 astetta iltakasilta, tunnelma oli melko hikinen. Vasta pesemäni hevonen eritti kaikesta huolimatta karmean määrän ruskeaa hikeä ainoaan, valkoiseen satulahuopaani. Mistä se tulee? Pesin sekä kopukan että huovan, jonka jälkeen eritin itse ruskeaa hikeä. Koira katsoi minua pahoinvoiden.

Seuraavaksi ajattelin ryhtyä miettimään millä rehuyhdistelmällä saan hevoseni a) valtavaan lihakseen ja b) innokkaaksi. Nythän hän on pulska ja vätys. Siinäpä alkaakin jännä vyyhti. Saattaa kakkakin lentää, mutta kunhan heppa kulkee eikä vaivaannu!

En ole muuten ostanut uutta riimua, koska Expensive on nykyään niin tunnettu ja ihailtu. Kannattaa tulla kauempaakin katsomaan!