Hilpalla oli lyhyenläntä syysloma. Eikö koululaislla ole syysloma? Aivan, siksi pienellä hevosellanikin oli. Tarkalleen ottaen Hilppa hengasi tähän mennessä kolme päivää ilman minkäänlaista lastia selässään tai sydämellään. Keskittyi tasan syömiseen, nielemiseen ja nukkumiseen. Satuin itse olemaan pois juuri tämän ajan, joten en lainkaan tiedä kuinka vuolaasti hevoseni on itkenyt itsensä uneen iltaisin. Päätellen tämäniltaisesta jälleennäkemisestä hevonen oli voinut ihan hyvin, eikä hysteerisiä itkukohtauksia ollut näköpiirissä. Tosin en ole sellaista koskaan hevoselta nähnyt, joten tilanne kaiketi on ihan okei.

Viime viikolla otettiin Hilpan kanssa peiliselfie.

Koska oli ilta ja pimeä, päätimme lähteä perhekävelylle minä, koira ja hevonen. Minä olin ainoa, joka halusi kävellä tasatahtia koko ajan eteenpäin. Sekä koira että hevonen tai jompikumpi pysähtyi tämän tästä taivastelemaan ilmaa tai maata. Lenkillä ei siis tullut hiki. Etenkään, kun yhdessä kohdassa polku oli ihan kunnolla veden vallassa. Miten siitä sitten selvittiin? Minä lampsin kumisaappaillani keskeltä lampea. Koira kauhoi samasta kohdasta. Hevonen yritti kiipeillä lätäkön reunoja myöten kuin vuohi, joka ehkä onnistuisikin siinä, mutta hevonen ei. Sitä hevonen ei tiennyt. Naurettiin koiran kanssa nynnylle hevoselle, joka joutui lopulta antamaan periksi ja talsimaan keskeltä lätäkköä niin kuin muutkin. ”Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä?” soi Hilpan päässä. (copyright: Maija Vilkkumaa)

Lätäkkö ei ollut ihan näin iso, paitsi Hilpan mielestä.

Koska pikku hevosen selkä oli perjantaina vielä hiukka jumissa, pyörähdettiin nopeasti myös kentällä. Hilppa juoksi pari kierrosta suuntaansa vain esitelläkseen minulle liikkeen laadun. SE OLI HYVÄ! Ilon päivä! Tietäjät tietää.

Vielä ensi viikonloppu menee Tampereella Elämäni Biisiä touhutessa, mutta sen jälkeen pääsen taas viettämään viikonloput parhaassa seurassa, eli omassani. Ja hevosen. Ja koiran.

Mitäs sinne kuuluu? Pukkaako riviä? Entäs sädemätää? Hiekkaa mahassa? Voimahalit kaikille, kyllä se pakkanen vielä ilmestyy! Kunhan ei niin, että autojat yllättyvät. Siitä seuraa kauheuksia.