Toivottavasti mahdollisimman moni turvallisuudestaan innostunut ehti saada tilattua Back on trackin paukkuliivin Kavioliitto-tarjouksella! Jos ei, niin kattellaan vaikka joulun alla uudestaan.

Mitäpä meille kuuluu? No oikein hyvää, kiitos! Hevonen on luojan kiitos lihonnut ja vaikuttaisi muutenkin kaikin puolin terveeltä. Kaviot ovat yhä isot, mutta eivät ääliömäisen muotoiset. Kengät ovat pysyneet! Kavioiden kanssa on sellainen ongelma, että minä en hahmota miten laajalle alueelle ne ylettävät. Niinpä esim. tänä aamuna ennen tuntia onnistuin ujuttamaan oman jalkani kavion alle. Ai perkele! Ja ei, ei tietenkään ollut kärkivahvikkeita juuri niissä jalkineissa. Seuraavaksi on!

Siinä sitten klenkkailin menemään ja laittelin hevosta kuntoon käytävällä. Meidän tallin vesiboksi on remontissa, joten pitää olla hieman kekseliäs joidenkin asioiden suhteen. Mutta: kohta on maailman hienoin uusi vesari!

Millä se Lenni Puikulaperuna on sitten lihonnut? No kuulkaa: greenmixiä on mennyt 2 litraa/pv (tosin vaihdoin Haylineen, sillä se turpoaa kymmenen kertaa nopeammin!), siihen samaan sössöön noin 6 dl melassileikettä ynnä heinää 6kg kuivaa ja 6kg säilöä/vrk. Siihen päälle 2 litraa Glyx-wiese mysliä (St Hippolyt). Näillä eväillä pojannassikka on alkanut saada massaa. Jeee!

Mennään kuitenkin erä kerraallaan ja katsellaan miten kauan juuri tämä ruokasetti toimii.

Ratsastusliikunta on aloitettu ja selässä oltu nyt kai viitisen kertaa. Muista poiketen en ole juoksuttanut Lenniä pohjiksi, sillä se ei ole lainkaan villi. Seisookin kiltisti, kun nousen selkään. Lähimaastossa on käyty sekä selästä- että maastakäsin, ja kaikki on sujunut oikein hyvin.

Tänään oli vuorossa yllätystunti. Käyn yleensä Kialo- tammalla (nimi muutettu) keskiviikkoaamuisin tunnilla, mutta nyt kun Kiekulla oli kröhää, vaihdoin lennosta Lenniin. Tirsk! Lennosta Lenniin! Vaan mitäpä tähän vastasi opettaja, kunnianarvoisa Sari Aimia? Kas näin: ”Haen popkornia!”

KYLLÄPÄ SITTEN HYMY HYYTYI OPELLA, KUN ALOITETTIIN! Oli nimittäin niin hieno heppa, ettei paremmasta väliä! Kerta kaikkisen upeasti kipitti ravia askeltaen joustavasti ja hienosti. Sitten Sari ehdotti, että josko sitä laukkaa. No minä, että toki! Ja suurin piirtein annoin laukka-avut, niin sitten mentiin. Ja mitenkö mentiin? No kuulkaa HALLITUSTI, TASAISESTI JA UPEASTI!

En voi mitenkään ymmärtää, että tällaistakin on. Että hevonen vain laukkaa UPEAA laukkaansa ympäri maneesia, eikä esim. töksähtele raviin tai loiki pitkin poikin. Aivan uusi kokemus! Oikea kierros oli aivan ylimaallisen hieno, vasen vähän heikompi, mutta hieno sekin. Hevosella ei selvästi ollut mitään ongelmia minkään asian suhteen. MIKÄ AUTUUS JA ONNI!

Vastapainoksi koira-mummeli on alkanut pissailla lattialle. (Ei siis esim. seinälle tai kattoon, toim. huom.) Aavistelen, että kyseessä on maksa- tai munaishämminki, joka hyvin helposti tuollaisiin ikäloppuihin (13,5v) iskee. Tänään mennään elkkulääkäriin tutkimaan asiaa. Eiköhän se selviä!

SUURIMPIA HAASTEITA ITSELLÄ on ollut muistaa paukkuliivin irrottaminen satulasta, ennen kun hyppään selästä alas. Hitto, että on ollut hilkulla monta kertaa. Ei se paukkupanos ihan ilmainen ole, joten olis syytä muistaa.

Seuraavaksi meinaan lähteä merta edemmäs maastoon. En usko, että siitäkään otsikoita saadaan.