

Siitä on noin kuusi vuotta, kun päätettiin tuplata. Pistettiin Pullukka oriasemalle, ja jäätiin odottelemaan. Kävi toki niin, että Pullukka suorastaan imaisi tarjotut lisääntymissiemenet itseensä, ja parkkeerasi ne niin huolellisesti kohtuunsa, että ensin sieltä olisi tullut kaksi. Onneksi neuvokas eläinlääkäri nipisti toisen matkoihinsa jo hyvissä ajoin. Niin Pasi (Hilpan työnimi) sai jatkaa kasvuaan yksin äiskän mahassa.



Sen jälkeen homma onkin lähtenyt ihan grippihanskasta. Nykyään pidän itsestäänselvyytenä, että jos minulla on tamma, ja sillä on ihan okei suku, TOTTA KAI sillä teetetään varsoja. Tuskin se nyt kauhean paljon kalliimmaksi tulee kuin kilpaileminen joka viikonloppu, kisahevosen jatkuva huolto ja vermeet ja hermot. Sitäpaitsi: varsat on parhaita!



Moni on kysellyt mitä teen kaikilla kupeiden hedelmillä? En yhtään tiedä. Tai no, Hilppahan teetettiin ihan meidän kotikäyttöön. Semmoinen siitä sitten tulikin, kiva välimallin pieni heppa. Seuraava varsa oli päivänselvästi jo tekeillä, kun ei ollut vielä ihan edes selvillä mihin se menee. Niinpä serkkuni pompsahti yhtäkkiä jostain esiin haluamaan varsaa. Sehän sopi!



Tämä viimeisin tuotoksemme on ihan spesiaali monestakin syystä. Ensinnäkin Pullukka alkaa olla jo iällä, eikä tee välttämättä hirveän montaa varsaa enää. Myöskin taustalla kummitteleva suolistotulehdus saattaa jarruttaa kaikkea mahdollista, vaan voi olla myös jarruttamatta. Uusimman varsan isä on ihanan ystäväni Hanna Parikan toimesta täällä Suomessa astumassa ja eläkepäiviään viettämässä. Gigolo van Paemel on herran nimi, ja hänet tunnetaan juurta jaksaen. Se on ihanaa. Erityistä on myös se, että Pullukka löysi parhaan kodin maaseudun rauhasta Keiteleeltä, ja saa toteuttaa siellä itseään kokonaisedullisesti. Vaikka haluaisinkin pitää Pullukan lähellä, on se täällä etelässä niin perkuleen kallista, että Keitele best.



Ja vielä, kun keksittiin, että tehdäänpä yhdessä tämä viimeisin, siitä tulikin sattumoisin kahden perheen silmäterä ja jalokivi. Yhtäkkiä kaksi valkoista, ei maailman pitkäkoipisinta hevosta tuottivatkin yhdessä piiiitkäkoipisen, kauniin ja upeilla vietereillä varustetun varsan. Se on meidän Poppana. God bless Poppana!
Jaaaaa nyt kun näitä tammoja on kolme, niin…
Vink! Jos haluat viettää mahtavan illan Maneesirockissa Pullukan ja Poppanan kotimaneesissa, tilaa lippusi täältä. Esiintyjinä Martti Servo & Moods duo ja Steve’n’Seagulls! Jos en olis Tampereella, olisin siellä.



Onko valistuneita veikkauksia minkä värinen Poppanasta tulee isona? Ihanat noi korvat <3 ja kauniit silmät!
On: kimo. Ja lopulta ihan valkoinen, niin kuin äitinsä ja isänsä.
Katselin nuo videopätkät myös, tuo varsuli on jotenkin aivan täydellisen näköinen, muotoinen, liikkeinen jne… En kyllä hevosten rakenteiden arvostelusta ymmärrä mitään, mutta tuossa on ainakin mun silmään kaikki osiot sopusuhtaisesti kohdillaan! Ja askel!
Alkaako kimot muuten haalistua-vaalistua noin pian, mä oon luullu et vast muutaman vuoden iässä tai jotain
Arvasin ensimmäisistä kuvista että kimo siitä tulee 😀 Sievä Poppana <3
Oma on 3v eikä vieläkään nuin vaalea… oon yrittäny kysellä että aikooko oikeasti kimoutua 😀
Juu, ei siitä ole silloin epäilystä, kun sekä isä että emä on kimoja!