Koira- ja hevosihmiset saattavat näillä keleillä olla maamme reippaimpia. Niitä ei lasketa, jotka työ ajaa hankeen. Tässä on kyse vapaaehtoisesta hulluudesta! Whatsapp paukkui toiss päivänä, kun tallimme ryhmässä jaettiin tietoa alueemme auraustilanteesta. Kävi nopeasti ilmi, että tallimme oma työntekijä oli kulmakunnan aktiivisin auraaja. Olimme samaan aikaan ylpeitä ja kiitollisia, mutta myös pulman ääressä: miten hyvin auratun tallin pihaan mahtaa edes päästä? Joku kehui ajaneensa vartin matkaa tunnin. Se ei estänyt lähtöä, tietenkään!
Kun lähdin töistä, sade oli hetkeksi lakannut, ja maisema oli kuin sadusta. Oli niin kaunista ja hiljaista, pakkastakin kai vain yksi aste. Tallille päästyäni lunta olikin taas jo tullut metri. Onneksi minulla on neliveto, senhän NYT tiedän.


Hilppa oli vasta otettu sisään ja se ahtoi silmät säihkyen heinää. Ei varmaan arvannut, että tuo hullu akka lähtee raahaamaan häntä ulos. Näin tein! Olihan koirakin ulkoilutettava! Hilppa-parka yritti naaman ilmeillä viestittää, että nyt vois mennä jo sisään. Kävi mielessä itselläkin. Olosuhteet olivat melko jännittävät: lunta tuli vaakatasossa, paikoin oli metrin nietokset, paikoin peilijäinen tie. Hilpan kavioihin kerääntyi tietenkin tilsaa, joten olimme molemmat vähällä mennä nenällemme. Onhan tämä kirkkaasti mielenterveystoimiston asia. Itsearviointilomakkeen voisi täyttää uudelleen nyt heti. Ainut, jonka mielestä lumiralli oli kohtuullisen hauskaa, oli koira. Kynsillä sai myös porauduttua kivasti jäiseen tiehen. Onnea hänelle!
Onhan siinä sellainen vitsi, että mitä rajumpaa ulkona on, sitä kivempi on palata takaisin sisään. Uskon, että HIlpastakin iltapuuro maistui ihan erityisen kivalta.
Tallilta lähdettyäni huomasin kotipihassa, että ahaa, täällähän on myös tullut lunta kaulaan asti, joopa joo. Ei kun auto sivuun ja kolaamaan. jostain sairaasta syystä se oli kivaa! Koira piehtaroi sydämensä kyllyydestä jä minä huseerasin lumilapion kanssa niin innokkaasti, että kahva jäi käteen. Siinä teille vertauskuvaa! Kun pihalla pääsi kulkemaan, menin sisään, nukuin ja heräsin aamulla, avasin oven, näytti siltä, kun sellä ei olisi koskaan kolattu. OK. Näillä mennään nyt!
Vihje: älä valita. Se ei auta. Lumi on myöskin MELKO PALJON kivempi elementti kuin jää ja/tai vesi.



Lisään porukkaan kolmannen hullujen ryhmän – lappilaiset. Keskiviikkoaamuna lämpömittari näytti -32 ja junan tuoma jätti auton kotiin ja käveli töihin. Töissä todettiin yhteen ääneen, että olipa vähän vilpoisaa ja mietittiin, miten pidempi matkalaiset pärjäävät autojensa kanssa. Kaikki kuitenkin tulivat töihin – lapset ja aikuiset.
Kotiin lähtiessä olikin sitten jo -37.
Niinpä tietysti!
Myös avantouimarit on riittävän hulluja lähtemään urheilemaan – ystävän äiti (60+ vuotta) totesi -35 asteen pakkasella että nyt ei kyllä voi muuta liikuntaa harrastaa kuin mennä avantoon. No, ulkoilmaan verrattuna hyytävä, mutta sula vesi tuntuu varmaan kuumalta kylpyvedeltä noilla pakkasilta
😀