Moi! Jos joku kysyy, ollaan matkoilla. T. Hilppa ja Masa

Tänään oli erikoinen päivä. Lunta oli enemmän kuin henkilömuistiin (ehkä 5cm) ja aurinko paistoi. Jos kyseessä ei olisi koronan nujertama maa, olisin onnellinen. Päätin kuitenkin iloita siitä, mitä on! On nimittäin itsellä just nyt vielä terveys.

Oltiin jo suunniteltu viikolla, että lähdetään Lapsen kanssa Hilpalla ja Masalla maastoon oikein TRAILERILLA. Näin upouusi (vanha) kärryni Petri pääsi näyttämään vetotaitojaan. Petrihän on vuoden 2008 Nissan X-trail, diesel ja sen pitäisi vetää mukisematta 2200. Katsotaan!

Ei ollakaan hetkeen peruuteltu trailerin ääreen ja räpläilty kaikki vipstaakeja, mutta aika kivasti hoitui homma vanhasta muistista. Kun Lapsi vielä kisasi Pullukalla, oltiin aika usein menossa kopin kanssa johonkin. Silloin meistä hioutui hyvä tiimi, ja sitä näemmä ollaan edelleen. Kun Lapsi huutaa “vähän vasemmalle!”, tiedän täsmälleen kuinka vähän. Tuli oikein kisa-aikoja ikävä, kun sujui niin nohevasti.

“Hilppa, mä luulen, että me tultiin johonki.”

Sitten kammattiin heppojen tukat ja lähdettiin tien päälle. Matkasimme muutaman kilometrin päähän Espoonkartanon tienoille, jossa olen ollut aiemminkin isommalla porukalla. Molemmat lastautuivat asiallisesti ja putkahtivat myös ulos autosta.

Muistinko jo sanoa, että aurinko paistoi?

Jonkun se on kai näitäkin polkuja tallattava.

Varsinaisen rallipolun päähän pitää kävellä pitkähkö matka, ja moisella kelillä se on yhtä juhlaa. Ensimmäisenä ihmettelyn aiheena vastaamme tuli mies, joka ajoi mönkkärillä, ja perässä juoksi narussa RAVIHEVONEN. Herrajumala, tuumasi meidän herrasväki. Harvoin tunnen olevani pikkutyttö, mutta kun mies ja hevonen tulivat kohdalle, ja mies huikkasi “Kannattasko teidän mennä tohon sivuun, niin pääsette jatkamaan”, tunsin oloni 9-vuotiaaksi. Ravihevonen ei viitsinyt edes katsoa meidän pikku ratsuja. Meidän pikku ratsut olivat pyörtymäisillään. Ukkoa nauratti.

Sitten päästiin polulle ja alettiin ravailla. Kylläpä on luonto ihana ja hepat kivoja! Paitsi että kohta vastaan tulivatkin mies ja nainen, IHMISET. Mitäs porukkaa nämä on, tuumivat hevosemme ja vierastivat. Niin, ne on nyt sitten niitä ihmisiä, josta on paljon puhuttu. Koettelemuksesta selvittiin vaurioitta.

Laukkailtiin ja oltiin vuoron perään vaikeuksissa kiihtyvien hevostemme kanssa, mutta maltillisesti. Takaisin päin laukatessa tahti oli jo hyvä ja tasainen. Oltiin justiin lähdössä laukalle yhtä mäkeä ylös, kun mäen päältä kuului huutoa. Aha! Eipä mennäkään, mitäs siellä. Lähestyttiin kohdetta ja huomattiin: perhana, siellähän on joku maahinen ja keijukainen hevosensa kanssa. Ohhoh. Harvoinpa niitä näkee. Sitten lumouksen särki vieressä kykkivä valokuvaaja, joka ikuisti meidätkin. Todellisuudessa porukka oli ihan vieressä olevalta issikkatallilta, jonka nimi on Fageräng. Siellä moni tuttu on käynyt tutustumassa lajiin joko tunnilla tai maastoilun merkeissä ja yksi hullaantui ostamaan hevosenkin. Hyvä paikka, siis!

Keiju! Ja menninkäinen ehkä kyykyssä! Juma!

Menninkäinen otti kuvan Masasta. “ooooh!”

Ja Hilpasta!

Sitten oli aika palata kotimajaan. Hevoset olivat pikkuhiessä ja tyytyväisiä. Pienet tilsat tulivat ja menivät, mutta henkiin jäätiin. Mitäs ne Teletapit taas sanoivatkaan? UUDESTAAN! (Kun lapset olivat pieniä, olin valmis tappamaan jokaisen UUDESTAAN -teletapin, mutta nyt idea tuntuukin ihan hyvältä.)

Reissu ohi, tuhat tarinaa kerrottavana! Vajaa kaksi tuntia taivallusta takana.

Ja hei! Huomenna alkaa sitten Core Challenge 21 vrk! Jos et ole vielä mukana, niin ole kohta! Tarkoitus on löytää keskikroppa nettivalmennuksella hintaan 38€. Minusta se ei ole iso hinta keskikropasta. Etenkin kun sain kavioliittolaisille ruinattua Booty Challengen kaupan päälle (ovh 28,90€). Jos innostut, laita meiliä osoitteeseen nia-maria.grohn@vkhuippu.fi ja sinne salakoodi KAVIOLIITTO. Huomenna lähtee!

Jäikö Keiju vaivaamaan? Arvasin. Tässä tarkempi otos by Minna Mäkinen