Heippa! Olen Masa, ja suhtaudun myönteisesti elämään.
Ystävämme Masa, jolla lapsi reenaa, on ollut paikoin hieman merkillinen ratsastettaessa. Sillä tavalla merkillinen, ettei ihan ole osattu ratkaista, onko nyt pipi, vai sattuuko elämä vain juuri nyt olemaan vähän vaikeaa. Edessä olisi kisakesä, joten on hyvä selvittää, missä mennään. Yritteliäs ja kokonaisterve hän kyllä on, joten lienee järkevintä päästää eläinlääkäri irti. Niin teimme. Jokainen vastuunsa tunteva tekee niin.
Torstaiaamuna köröttelimme lääkäri Talvion pihaan. Vastassa oli kovin huumorintajuinen saksanpaimenkoira, joka lauloi meille ystävällisesti tervetuliaislaulun. Palan painikkeeksi hän pudotti osallistujien eteen kävyn. Tämä on varmaan jokin paikallinen riitti. Kiitimme koiraa.
Masa pantiin kököttämään naruihin siksi aikaa, kunnes lääkärille oli selostettu missä mättää. Sitten alkoi salapoliisityö. Masbert kuvattiin joka siunaaman suunnasta, ja meidät ajettiin pois huoneesta, ettei tulla radioaktiivisiksi. Ehdimme jutella sivuhuoneen puolella Suomen bisnespolitiikan kuntoon ja silti tutkinta jatkui vaan. Melko pitkän ajan kuluttua uskalsimme kurkistaa salonkiin, josko siellä olisi nyt enemmän vastauksia kuin kysymyksiä. No periaatteessa näin oli. Laajan röntgen- ja ultra-kuvauksen jälkeen kävi ilmi, että harvalla hevosella on luusto ja nivelet yhtä timmissä kunnossa kuin Masalla! Uskomattoman hienoa! Etukavioiden pitkällinen muokkausprojekti oli aiheuttanut sen, että ihan kavion yläpuolella oli vähän nestettä, mutta se on pikkujuttu. Toinen pikku epäkohta oli si-nivel (sijaitsee ristiselän nurkilla), jossa oli aavistuksen sanomista, mutta piikittämällä sekin saadaan haltuun.
Pyysin huulirasvaa, kuulikohan ne väärin.
Summa summarum: Eläinlääkäri Talvio totesi, että ”Tästä saatte kuulkaa pitkäikäisen kaverin! Ei ole kulumia eikä mitään, vaikka on 11-vuotias. Hienoa!”
Kaikkien rämien ja vammaisten heppojen jälkeen tämä kuulostaa kissanmintulta. Parasta ikinä! Nyt vaan pitkä päätyyn ja perään. Masa saa nyt puhallella viikon, sitten seuraava viikko juoksutusta, ja sen jälkeen kohti ääretöntä, ja sen yli.
Kiitämme: eläinlääkäriä ja sitä toista henkilöä, jonka kanssa työskenteli (saattoi olla myös ell). Olivat varustautuneena asenteella ”niin kauan etsitään, että löydetään”. Niin se pitää ollakin! Pari pikkujuttua löydettiin, mutta ne saattoivat olla justiinsa ne oleelliset.
Ja sitten vatsauutisiin: muistuttaisin, että Pullukan tiineys-kammassa on enää 4 piikkiä! Asian tila selviää ensi viikon ke.
Ja nyt: vetskarit kiinni ja juhannusta loiventamaan!
Happyyyy! kuva: Nea Levonius
Viimeisimmät kommentit