Juhuu, kisat takana ja olympialaiset edessä! Menestyttiin ihan huikeasti, 70-80 -luokassa tyrin, kun unohdin yhden esteen. No, mutta niitä on niin monta siellä, että ei kai se ole niin justiinsa. En murehtinut sitä lain, sillä varsinainen kohteeni olikin 100 cm -luokka. Ja kah: nolla-nolla-rata! Parilla sekunnilla jäin hopeasijasta. Ei harmita yhtään, sillä oli NIIIIIIIN kivaa ja hevo meni kuin unelma! Johtuuko se a) uusista suojista, jotka on hovikauppiaani Karon mukaan ihan parhaat, jotkut sellaiset muovautuvat vai b) uusista ratsastushousuista, joissa ei ole ensimmäistäkään blingiä vai c) ihan vaan siitä, että ollaan parhaita? Vaikea sanoa. Mutta se on varma, että tämä ei jää tähän. Suorastaan villiinnyin nyt!

Ai miten kiva on mennä keskiviikkona (vai hetkinen, onko 26.9. keskiviikko?) Hipposportiin tapaamaan ja haastattelemaan Katja Karjalaista ja Jaana Kivimäkeä, kun voidaan jutella näin hyvien ratsastajien kesken. Katjojen kesken tuumitaan miten hienoa on, kun osaa. Mikä hauskinta, sinne voi tulla kaikki muutkin ja tarjolla on kakkua ja kahvia – ilmaiseksi! Ja odottakaas kun näette sen kakun. Ei mikään tavallinen pitko.

On myös salaista tietoa Jaana Kivimäen hevosesta, Grivisistä (Griviksestä?). Edesmennyt heppani asui samassa tallissa kuin Grivis. Voin kertoa, että Grivisin hyvät tavat ja upeat liikkeet eivät siirtyneet yli karsinoiden minun hevoseeni. Outoa.

Ja sitten hieronta/hiplailu-uutisia. Hepalla kävi kraniosakraali-hoitaja, joka luetteli melko monta paikkaa, jotka hepallain on jumissa. Nauroin kepeästi. En edes tiedä miltä kuulostaa hieroja tms. hoitaja, joka ei luettele kaikkia jumissa olevia alueita. Usein kuultu sana on ohhoh. Ei meillä pelätä kipeyttää lihaksia. Saakohan se raukka nukuttua ollenkaan? Siis hevonen. Mä en ainakaan saa, jos on selkä jumissa. Mutta eihän se Unskillakaan ollut selkä, vaan kaikki muut paikat. Ehkä tuikkaan ens yöks pari sirdaludia iltaruokaan. Ainakin itselleni.

Nähdään keskiviikkona, eikös juu?