Kukas tuolla menee, näätkö? Onko se Javanainen, miksi se ei oo töissä?

Luin viikolla kammottavan artikkelin: mistä tunnistaa, että koirani rakastaa minua. Minulla on kaksi hurttaa, joista toinen läpäisi kaikki viisi kohtaa, toinen yhden. Toinen haluaa kiehnätä kainalossani joka paikassa. Hän on paimen. Toinen on oman elämänsä Lenita Airisto. Hän menee mihin huvittaa ja milloin huvittaa ja puree tai ainakin haukkuu ohimennen aina jotain. Viihtyy yksin, sänkyni alla, ei päällä. Pitääkö minun romahtaa nyt?

Istu nyt siellä, mutta kohta mun on lähdettävä hallinnollisiin hommiin.

Iloitsen nyt lähinnä siitä, että hevosista en ole löytänyt samanlaista listaa. Koiria on niin helppo miellyttää. Jos tiedät koiran rodun, tiedät sen ominaisuudet. Palveluskoira  saa kiksit palvelemisesta, paimen paimentamisesta ja seurakoira hengailusta kimpassa. En ole kuullut vastaavia hevosista. Onko esim. Oldenburgeilla joku tietty tarve? Tai Selle Francais’lla? No se on ainakin selvää, että Gotlanninrussin päämäärä on saada ratsastaja alas, siksihän niillä ei ole säkää (vieläkö niitä muuten on jossain muuallakin kuin Gotlannissa? Siinäpä vasta viheliäinen eläin, noin niin kuin ratsastajan näkökulmasta) ja Shetlanninponin tehtävänä on hallita universumia yhdessä mäyräkoirien kanssa. Mutta esim. KWPN, jonka ilmentymä meillä seisoo tallissa – onko sillä muitakin tehtäviä kuin katsella ratsastajaansa yläkautta silmiin ja hypätä hyvin esteitä? Ja tuleeko se siitä onnelliseksi? Toteuttaako se jumalallista tehtäväänsä?

Onks tuolla esteitä? Mennäänkö kattomaan? Kuva: Mari Stendahl-Juvonen

Suomenhevosen perimmäinen tehtävä on todennäköisesti tarpoa ikämiehen kanssa metsässä. Onko se onnellinen hypätessään esteitä tai sipsuttaessaan koulua? Onko jalostus tehnyt siitä sisäsiistin? Eikö se kaipaa umpihankeen?

Entäpä meidän kuuluisa FWB:mme. Tällä hetkellä meidän FWB katsoo tehtäväkseen ryhmääntyä. Välillä on ohjelmassa kavereiden takaa-ajamista ja jos joku sattuu kävelemään tarhan ohi, juostaan porukalla katsomaan kuka se on. FWB:hän on päivän selvä maalainen! Meillä ainakin istuttiin Rusutjärvellä aina keittössä ikkunan ääressä ja ratsattiin jokainen ohiajava auto ja satunnainen kävelijä. Että mihis Riikonen on menossa ja onkohan Voutilaisen auto rikki. Tai kukas Lindbergin kanssa tossa menee? Onko niillä vieraita vai onko sillä taas uus nainen?

FWB on eläkeläisrotu! Valveutunut, kiinnostunut ja aina nähnyt ja kuullut kaiken.

Tänään KWPN:mme pääsee toteuttamaan itseään heittäytymällä yli esteiden. Saas nähdä onko korvat törrössä. Huomenna aamulla FWB:mme joutuu rotunsa vastaisesti yksin maneesiin parrakkaan miehen kanssa. Periaatteessa siis suomenhevosen hommiin. Katsotaan kuin käy.

Tyst! Ei sanaakaan enää!