Juttelin vanhan tutun kanssa Hilpan tilanteesta. Hän totesi suolistotulehdusasiaan, että nyt sitä tuntuu olevan kaikilla. Todettiin yhdessä, että on muuten saattanut olla ennenkin, ei vaan olla tiedetty. Niinhän se usein menee!

Mitähän kaikkea sillä ensimmäisellä melkein-omalla hevosellani Korpullakin mahtoi olla, mutta en vaan tajunnut. Puhumattakaan Jaskasta. En tiedä tänä päivänäkään liiemmin hevosen ruokinnasta, mutta silloin varsinkaan en tajunnut yhtään mitään. Jaska ähkyili yhteisten vuosiemme aikana useammankin kerran, mutta onneksi siinä määrin lievästi, että saatiin omalla tallilla tilanne purettua.

Oli Jaskalla jännevammakin. Ratsastelin sillä iloisesti, kun en tajunnut, että jänteen päällä oleva kohouma ON jännevamma. Hevonen kun ei ontunut päivääkään. Hupsis.

Vammalan emäntä, eli Pullukka.

Yhdessä vaiheessa oli muotia syyttää lähentyneitä nikamavälejä eli kissing spinea joka asiasta. Nykytiedon valossa voidaan todeta ihan niin kuin kinnerpatinkin kanssa, että se joko vaivaa tai sitten ei.

Entäpä ratsastus sitten?

Muistan ajan, jolloin kehotettiin monta kertaa tunnin aikana nojaamaan taaksepäin. Samoihin aikoihin oli erityisen tärkeää, että kantapäät pidetään alhaalla. Nykyään kantapäät komennetaan alemmas, jos ne on ylhäällä. Kantapäiden varsinainen painaminen alas on aivan älytöntä, sillä se jännittää lonkan. Taaksepäin nojaaminen jarruttaa hevosta ihan turhaan. Muutenkin, jos lähtee erikseen oikein vääntäytymään jonnekin päin, menee pieleen. Nykyään luojan kiitos painotetaan keskikropan pitoa: sen kun saa hallintaan, KAIKKI muuttuu helpommaksi. (Miksi niiden vatsalihasten tekeminen on silti niin helvetin vaikeaa ja raskasta?)

Mikähän tälle tulee? Poppana ja Jaana siinä niin nättinä ja terveenä.

Turparemmit vedettiin minun nuoruudessani kohtuullisen tiukalle, kuin myös satulavyöt. No, senhän kaikki tietävät, että turparemmin kiristäminen johtaa kaikenlaisiin ongelmiin, mutta jopa satulavöiden kanssa ollaan nykyään herkempiä. Jousto-ominaisuuden takia on mahdollista, että se menee tosiaan liian kireälle.

Ennen vanhaan annettiin hevoselle koppihoitoa suunnilleen jokaiseen vaivaan paitsi ähkyyn. Nykyään kannustetaan liikkumaan melkein aina, oli vaiva mikä hyvänsä.

Ratsastuspohjat ovat edelleen muotiongelmia. Se on sillä tavalla hassua, että hevosellehan on HYVÄKSI liikkua mahdollisimman monipuolisesti mahdollisimman monenlaisilla pohjilla, joten hölmöhän se on, joka kyntää aina kentällä, olkoon se kuinka upeapohjainen tahansa.

Olen tällä hetkellä muodin aallonharjalla. Hevosellani on tiettävästi suolistotulehdus (Pullukalla todettu IBD, mutta voi hyvin, Hilpalla koepala ottamtta, mutta oireet viittaavat samaan), ja kysymykseen VOIKO SITÄ ASTUTTAA kovasti arvostamani eläinlääkäri Jonna Jokisalo sanoi, että jos siihen kohtaan pistetään stoppi, niin Suomesta loppuvat hevoset.

Niin että eikun tsemppiä sinnekin! Uusia tuulia haistellessa!

Kuva: ABRFotografia