Näkee hyvää sielläkin…missä sitä on!

Mikäs järki siinä hevosten kasvattamisessa on? No ei mikään, mutta ei missään muussakaan hevosen omistamiseen liittyvässä asiassa. Tätä tuumin, kun eräällä kaverilla hajosi jo toinen hevonen peräjälkeen, verrattain lyhyessä ajassa. Mikä täällä on varmaa? Epävarma.

Jopa minulla on pari kaveria, jotka haluavat harrastaa laadukkaasti heti alkuun. Ensimmäiset omat hevosensa ovat melko hintavia, osaavia ja laadukkaita. Se kirpaisee, koska muistan, mikä tollo olin ensimmäisen hevoseni kanssa. Eihän se toki sitä tarkoita, että kaverini olisivat! Tuntuu vaan siltä, että pitäiskö ensin harjoitella jollain halvemmalla ja sitten kun tietää miten homma kulkee, ostaa se hienompi. Mutta ei! Eihän se välttämättä ole ollenkaan noin. Miksikö ei? Koska me ihmiset haluamme erilaisia asioita!

Esimerkki 1. Tämä henkilö ei halua tuhlata aikaansa vinojen, huonosti ratsastettujen kaakkien kanssa, joiden runko ei anna myöden vaikeille liikesarjoille. Se on ihan oikein! Jos priorisoi oman osaamisensa, näin se pitää tehdä. Tuokaa minulle paras mitä teillä on, niin minä näytän kuinka hyvin osaan! Tämän henkilö kannattaa ehdottomasti hankkia kunnon peli heti kärkeen.

Huono puoli: hienotkin hevoset leviävät. Tämä ihminen saattavat kestää sitä huonosti. Hevosen omistaminenhan on ihan eri harrastus kuin ratsastus.

Esimerkki 2. Tämä ihminen haluaa varman pelin, joka osaa riittävästi, mutta ei tarvitse osata hifistellä. Hevosen pitää olla mukava yleiskone, ei tarvitse loistaa missään, mutta osata vähän kaikkea. Tällaisia on internet tulvillaan, ja niitä saa ilmaiseksikin. Se on tällaisen hevosen riski: miten löydät jyvät akanoista. Jos tuuri käy, tämä ihminen ratsastaa kaksikymmentä vuotta omallaan kohti auringonlaskua.

Huono puoli: perustuu pitkälti tuuriin.

Esimerkki 3. Tämä ihminen on kauhuissaan, miten hevoskauppiaat huijaavat. Hevosia myydän pikkuvikaisina ja sitten ne ovatkin isovikaisia. Vielä pahempaakin on nähty: aivan rämiä hevosia myydään ehjinä. Kun yrität purkaa kaupan, kauppias on kadonnut tai ei vastaa tai on eri mieltä. Henkilö päätyy lopulta teettämään itselleen varsan, joko omasta tai jonkun toisen tammasta. Saapahan sitä mitä tulee, eikä voi syyttää ketään toista. Tämä on pitkämielisen ihmisen hommaa.

Huono puoli: varsojen kehittymisaika on kuin viikatteiden yö. On ihan tuuria, jos päästään aikuisuuteen asti.

Esimerkki 4. Tämä tyyppi haluaa hevosen, mutta ei ole niin kovin tarkka mitä se hallitsee. Tämän tyypin intohimo on näyttää mitä siitä tulee! Kaikki keinot käyttöön ja pistetään lyhytjalkainen/paksu/laiha/kenokaulainen/hömelö hevonen hommiin, ja kohta se onkin huippuversio itsestään. Tälle tyypille on tärkeintä se, että on kivaa. Varustehomoilu on muiden hommaa! Rahaa tällä tyypillä ei ole liikaa, tai vaikka olisikin, hän ei sijoita merkittäviä summia hevosen ostoon.

Huono puoli: tämä näkee hyvää sielläkin, missä sitä ei ehkä ole.

Esimerkki 5. Omaa en osta, se on hullujen hommaa, sanoo tämä ihmistyyppi. Ja oikeassa on! Hyvällä tuurilla vuokrahevosen ja ennen kaikkea sen omistajan kanssa sujuu hienosti vuosikausia, huonolla tuurilla olette eri mieltä useista asioista. Mutta eipähän joudu maksamaan ajasta jolloin ei harrasta. Tämä on myös ratsastuskoulun etu.

Huono puoli: joku muu päättää hevosen asiat häneltä liiemmin kysymättä.

Valitse omasi, kaikissa on puolensa! Itsetuntemus auttaa tässä. Jos hevosen omistaminen on minulle SE juttu, kestän kyllä takaiskutkin. Jos ratsastaminen on SE juttu, kannattaa keksiä muita keinoja, tai olla varakas. Voihan hevosia ostaa vaikka päivittäin, kyllä niistä joku kestää ja on passeli!

 

T. Nimim. Esimerkki 3/4