Yli miljoonan hevoset. Kuva: minnalii_
Luin viime vuoden puolella jostain julkaisusta, että Sanna Backlund ja Emilia Bottas (nyk. Pikkarainen) kävivät shoppaamassa hevosia Keski-Euroopasta. Lasku ei tainnut jäädä alle 200 tuhannen, vaikka hevosia ei missään nimessä ollut yli kolmea. Kyseessä oli toki erittäin korkealuokkaiset hevoset, sanomattakin kai se on selvää. On sukua, on kapasiteettia ja on näyttöjä. Siitä sitten vaan yli esteiden!
En voi väittää ettenkö ole joskus tullut ajatelleeksi, että millaistahan olisi hypätä oikein hienolla hevosella. Että olisinkohan itse hirveän taitava sellaisella, hyppäisinkö taloja jne. En kyllä jaksa uskoa, tai ehkä se on defenssi, koska siihen tilanteeseen tuskin koskaan pääsen. Olisi myös hienoa tietää millainen elämäni olisi, jos minulla olisi varaa ostaa sadantonnin hevonen. Ehkä se päivä vielä koittaa!
Hevosiahan saa halvallakin. Myös hyviä, jos käy tuuri. Joku ei maksa hevosesta koskaan yli 5000, ja kulkee aina ihan fiksuilla peleillä. Monesti nuoren, keskeneräisen hevosen saa edullisesti. Sitä jaksankin ihmetellä, kuinka ihan tavan kansalaisilla on varaa ostaa 20-30 tuhannen euron hevosia? Ottaako porukka lainaa vai saako joku säästettyä moisia summia? Ja mitä jos ostaa noin kalliin hevosen ja se meneekin rikki? Ottaako se enemmän päähän kuin kymppitonnin hepan hajoaminen? Kuinka jollain on varaa vakuuttaa kymppitonnien hevonen?
Olen hiton kallis.
Tunnen ihmisiä, joilla on kalliita, tai siis minun silmääni kalliita hevosia. Yksi on myynyt asunnon ja rahoittaa sillä touhunsa. Toinen on perinyt rahaa ja asunnon, eikä maksa esim. asumisesta mitään. Siitähän jää pitkä penni hevosiin törsättäväksi. Jos taas kyseessä on normaali palkansaaja, vaikka hyvänkin, miten saa säästettyä 30 tonnia?
Kalliin satulan hankkimisen tajuan hyvin. Se maksaa harvemmin päälle viisi tonnia, joten niitähän nyt lojuu jokaisella nurkissa. Ei vaan, satula on NIIN tärkeä vehje ratsastamisen kannalta, että sen maksaminen osissa on jo melkein ilo. Kengitys on toinen paikka, missä en ikinä uskaltaisi säästää. Kerran olen kuskaillut hevosta vuoden päivät klinikalla kengitettävänä, ja sen jälkeen tajusin, kuinka arvokas on hyvä kengittäjä. Pieleen menneen kengityksen jälkiä joutuu korjailemaan pirullisen pitkiä aikoja, eikä hevosella tee sinä aikana mitään.
Minä pääsin aikanaan hevoskantaan veronpalautuksilla. Sillä maksoin Jaska-hevosen osittain ja osittain jollain suurin piirtein VISAlla. Pyyntihinta oli tuolloin 10 tuhatta, mutta tingin seitsemään ja puoleen, jotta sain satulan ostettua kahdella ja puolella. Näin kävi. Olisin kenties tinkinyt enemmänkin, jos olisin tajunnut, että edellisen omistajan MOLEMMAT RANTEET olivat poikki, koska oli syöksynyt alas hevosen selästä. Juuri sen hevosen. Hups.
Ei ollut kallis ratsu Jaska, mutta joka pennin väärti! Oltiin hänen kanssaan mm. kenttävalmennusjengissä. Pullukasta maksoin jonkun satasen enemmän, ja aivan painonsa arvoinen kultaa on hän. Synnyttää meille hyvässä lykyssä potran lapsen juhannuksen tienoilla. On jo synnyttänyt Hilpan ja Lennin ja kaahannut palkintopalleille HIHS:n Amateur Tourilla. Jos siis nyt myisin Hilpan, sen hinta olisi jotain 100-150 000 euroa. Sen arvoinen se on minulle ja Lapselle. Pullukan hinta taas pyörii miljoonissa. Yv:tä vaan sitten!
Minua et saa omakotitalon hinnalla.
Mun lapsi on hypännyt muutamalla tosi hyvällä hevosella. Kun kotimaassa hyppeli 100cm tasolla, niin tosi hyvällä hevosella hyppeli viikon lopuksi 140-> ratana ja hevosen portugalilainen omistaja ja tyttöseni opettaja sanoi ainoastaan, että hypyssä suuhun ei saa jäädä kiinni ja pitää ohjata tolppien väliin keskelle estettä. Ja sitten huuteli kentän keskeltä, että ”relax, she will jump” ja se hyppäsi.
Sinne päädyttiin heppaleirimatkalle vähän niin kuin sun heppamatkat, mutta tyttöni toiveissa oli saada hypätä ISOA ja sellainen toive etukäteen esitettiin. Ja se toteutui yksityistunneilla… toki paikan pitäjien suku oli satoja vuosia työskennellyt portugalin valtiollisella ratsastuskoululla, silloin 14.v poika oli voittanut mestaruuksia ja tyttö myös. Isi kävi säännöllisesti hepat ratsastamassa, niin ne kyllä toimi.
Tämän reissun jälkeen sitten kotosuomessa minunkin tyttösen taso nousi huomasti. Ja ku kysyin nuitten heppojen hintaa, niin omakotitalon hinnalla ois lähtenyt…
Apua, tota mä just pelkään! Oon kuullu, että oikein hienolla hevosella kun lähestyy estettä, ope huutaa vaan ” TRUST THE QUALITY!” ja ne hyppää. UUh!
Ja opin myös, että ISOT esteet on suhteellinen käsite. Mulla 110cm ja jollakin toisella jotain muuta 😀
sekin on totta. itselle iso este on yli 120, sen verran on hypätty. siihenkin on kyllä matkaa tällä hetkellä.
Mä muistan aina ja ikuisesti kun pääsin joskus teininä ratsastusopen hevosella ratsastamaan ja sain nostaa sillä laukan paikaltaan elämäni ekan kerran. Ope sanoi, että jos et osaa tehdä sitä oikein, niin se nousee pystyyn. Perkule että jännitti, mutta niin se vaan nosti laukan paikaltaan niin hienosti!! Muuta en siitä hevosesta muistakaan, kuin että sillä sain mennä sen yhden ainoan kerran <3 Se oli joku GP tason hevonen, ei vissiin ollut ratsastaja materiaali sitä tasoa, kun ei sitä nähty ikinä tunneilla… 😀
oih, ne huippuhetket <3
Mä en ehkä uskaltais tehdä mitään jos tietäisin hevosen hinnan, ettei se menis rikki. Täällà Espanjassa saa ihan toimivia kaviokavereita satasillakin jo, ostin PRE paperit omistavan valkoisen unelman 600 eurolla ja paso espańol sujui, ja kiva kaveri oli. Liekö paperit olleet aidot vai ei , mutta hevonen palveli meidän tarvetta. Ajattelen että hevoshöperöt löytää sen rahan kummasti mistä vaan kun on tarve ja löytäà sen oikean joka vastaa tarvetta – kukin miettiköön sitten mitä sellaisesta on valmis maksaan , opetusmestarin lapselle ostaessa oon varmaan ollut unelmaostaja- maksanut tuhansia euroja vanhasta hevosesta, mutta luonne on ollut rahaakin tärkeämpi
olen kuullut joo,e ttä Espanjassa saa hevosia kivaan hintaan! onhan maan hintatso tosin muutenkin edukkaampi.
No, ei millään rahalla :(. Paremmin palkattu työ etsinnässä, josko sitten olis toivoa saada oma hevonen ja viedä se täysihoitotallille.
sepä se on usean ongelma! sitten vaan jeesaamaan niitä, joilla sellainen jo on.
Siis APUA!! Olet maksanut hevosesta 7500e ja se oli sun mielestä halpa?! Vai markkaa?
Niinpä, mieliä on monia. 😅 Mun eka maksoi kymppitonnin. MARKKOINA. Vanhemmat teki sen eteen ihan jumalattomasti töitä. Sen jälkeen olen ostanut kolme, kallein 1300e. Kisannutkin melko paljon ja aika korkeallakin. Myynyt ne tosin paljon kalliimmalla, koska omakasvatti vei sydämen ja jäi ainoaksi hevoseksi. ❤️
Joo! Ei silloisilla eväillä olisi ikimaailmassa löytynyt edullista ja hyvää. Ei ollut kontakteja eikä kykyjä nähdä mitä hevosesta saa jne. Nuoresta hevosesta ei voinut haaveillakaan. Ostin sen itse omilla rahoilla, vanhemmat ei ole koskaan ostaneet mulle hevosta. Ei olisi tullut kuuloonkaan.
Menin kerran satunnaiskäynnille pienelle, hieman nukkavierulle ratsastuskoululle. Siellä sain ratsuksi kaakin, jonka notkoselästä päättelin ikää olevan reippaasti yli 20. Roduksi veikkasin suomenhevosta, mikä ei myöskään erityisesti innostanut, ne kun ei oikein koskaan ole sopinut omaan käteen. Innottomasti aloin harjata heppaa.
No. Kävipä ilmi, ettei kyseessä ollut suomenhevonen, vaan eläkepäiville siirtynyt kansallisella tasolla kisannut koulutykki, jolla oli varsin laadukas sukulinja. Vaikka kisapäivistä oli aikaa, oli hevonen kevein, tasapainoisin ja notkein mitä olen koskaan ratsastanut. Oli aivan uskomaton kokemus, ihan pienen hetken erehtyi kuvittelemaan että osaisi ratsastaa. 😄 Opin tunnissa paljon, enkä vähiten sitä että ei ole hevosta karvoihin katsomista.
Upeaa! Moni on kakku päältä ihan hirveän näköinen, mutta ah, niin herkullinen.
Ooh mä voisin Pullukan ostaa klarnalla! 😄❤️
Ihania muistoja tuli tästä kirjoituksesta. Siinä kymmenvuotiaana sain ratsastella välillä ystäväni äidin hevosella joka oli nuoruudessaan kilpaillut muun muassa pyhää yrjöä. Siinä istuin laukkapiruetit ja laukan vaihdot joka toisella. Tämän jälkeen menin koeratsastamaan vuokrahepoa, sellainen pitkätukkainen suomenhevonen oli hän. Omistajalle totesin olevani aika taitava, että piruetteja ja sen sellaista harrastelen ihan. Totuus osui omaan nilkkaan kun eihän se pitkätukkainen suomiheebo edes nostanut laukkaa, saati kulkenut millään tavalla kuin minun taidoissani olin ajatellut.
Hyvä opetus oli nuorelle tytölle, hevosessa on kaikki, ratsastaja vaan kaivaa ja hankkii taidot. Upeat automaattipelit on käsien ulottumattomissa 💩
Kiitos Katja sun blogista, tää jaksaa piristää näinä aikoina ja sun kirjoitusten kautta pääsee monesti aikamatkalle jonnekin itsekin 😊
Saako Klarnasta nykyään miljoonan lainoja? Jes! Ei kun kaupoille! Ja kiitos kiitoksista, te elätätte mua <3
Mikähän mahtaa olla tavan kansalainen?? Onko sillä jotakin muitakin tapoja kuin hevosten ostelu? Miten olisi, jos työkseen kirjoittavat kuitenkin opettelisisvat kirjoittamaaan kunnollista kieltä. Jos joku höhlä keksii jonkun uuden ilmauksen, ei sitä pitäisi käyttää lehtitekstissä ainakaan ennen kuin Kotus se hyväksyy viralliseen käyttöön.
Kukas siellä noin rähjää? Tämä onkin uutta täällä. Mitä vastaamme hänelle, arvon Kavioliitto-jengi?
Mikähän mahtaa olla Kotuksen kanta kahteen kysymysmerkkiin peräkkäin, Roosa? Kyllähän tällaisen ”lehtitekstin”kommenttiosastonkin tulisi vastata täysin virallista standardia, eikö vain?
Ei hitsi mitä pahanmielentyyppejä ja yritteliäitä trolleja koronakaranteeni ajaa koloistaan…
Hih, kiitos Päivö <3