Mitäs Katjalla mielessä?

Lapsi lähti Los Angelesiin. Minä mietin kotona konsteja, joilla saan Pullukan takaisin kuosiin ja Lennin kuntoon. Tällä hetkellä tilanne on vakaa, mutta monin paikoin kinkkisehkö. Pullukan yleisvointi on oikein hyvä, korvat tötteröllä se tepsuttelee pitkin tarhaa ja syö ahkerasti. Syönnin myötä se toki paskookin, ja voi hyvä ihme millaisia kekoja! Aivan jäätäviä jätevuoria. Lisäksi suolen tulehdus aiheuttaa kiehtovaa hajua, ja jos joutuisin kuvailemaan sitä jotenkin, sanoisin, että kukkakaalin ja kanamunan rakkauslapsi on tämä haju. Melko kaamea, siis. Herrasväkeä ei odööri tunnu häiritsevän lainkaan.

Lenni pieni naperkulliainen sen sijaan on virkistynyt kivasti. Mistäkö huomaan? No esimerkiksi siitä, että hän osaa jo katsoa onko kädessäni lääketruutta. Jos se näkyy, lähtee laukka käyntiin. Siinä sitten juostaan perääkanaa kuin Benny Hill Showssa, kunnes toinen uupuu. Ja voitte vaan kuvitella kuinka kauan menee tallikeikkaan, jossa tunti menee lapsen jahtaamiseen, toinen tunti Hilpan kanssa ja sitten vielä yksi tunti vatsansuojalääkkeen antamiseen. Tähän toki matkat päälle. Ja tämä sitten aamuin illoin. Ja välissä töihin. Ohhoh.

Vaan koska olen henkisesti taikuri ja Neiti Etsivä, olen ratkaissut truutta-ongelman hienosti! Tässä on auttanut merkittävästi House of Horsesin college. Siinä on nimittäin kengurumaiset taskut puseron etupuolella. Toinen taskuista on vieläpä riittävän iso, jotta sinne saa piilotettua lääketruutan. Hahaa! Ja jos on liian kuuma, ettei jaksa pitää puseroa päällä, se sidotaan nokkelasti vyölaukuksi. On vain ajan kysymys milloin minua pyydetään ratkaisemaan maailman syntyä.

Miten nerokas college! Ja miten välinpitämätön apulaishoitaja!

Tässä vyölaukuksi käännettynä. Upea!

Kyllä ei nyt ole paha mieli, kun on niin viisas olo. Pienistä asioista sitä on iloittava, kun isoja ei ole! Tai no, onhan se Hilppa jo suhteellisen takakorkea. Tänään päätin ohjasajaa takakorkeaa, ja odotuksista huolimatta se meni hienosti. En sotkeutunut lankoihin kertaakaan. Hilppa osasi mennä superhienosti. Saatan jatkaa harrastusta tuonnempanakin! Eräs hevoshieroja painotti, että ohjasajo on paljon parempi tapa kuin juoksutus, koska ohjasajaessa hevosen saa suoristettua, eikä lantio käänny vinoon. Upeaa! Sori, kuvaa ei ole, koska olin TAAS yksin.

Jaaha,ei kun töihin sitten, niin on taas varaa käydä eläinlääkärissä! Moro.

Tässä kuva ajalta, kun tavalliset taskut vielä riittivät, eikä truutta ollut riittävän tuttu esine.