Pullukalla on asiaa!
Pitkästä aikaa tulee pohdiskeleva postaus. Ratsastajainliiton touhu vaikuttaa sivustaseuraajan silmään niin riitaisalta ja haastavalta, että tekee mieli ottaa koko ihmislaji tarkempaan käsittelyyn. Miten samaa asiaa rakastavat ihmiset jaksavatkin olla niin erimielisiä? Todellako jonkun hevosrakkaus on niin virheellistä, että se estää yhteistyön? Ja huom! Yhteistyöhän ei ole sitä, että yksi alkaa johtaa joukkoa ja kertoo miten kaikki pitää tehdä, ja sitten suuttuu, kun porukka ei ole samaa mieltä.
Ihaillen seuraan ihmisiä, jotka tuulettavat hulluna oman lajinsa puolesta. Jaksan taivastella futisfanien ja lätkäfanien palavaa intoa seurata joukkueiden kulkua. Koripallo taas on noussut aivan omaan kastiinsa – jengi reissaa joukkeen perässä ties mihin! Tunnen yhden tyypin, joka tekee näin, ja voin kertoa, että hän on keskivertoa iloisempi ihminen. Aina vähän fiiliksissä, kun on on tiedossa reissu Susijengin perään. Kukaan ei ikinä puhu voittamisesta tai häviämisestä, kohkataan vaan taistelutahdosta. Se on parasta!
Olen keskenäni yrittänyt levittää ratsupiireihin hullua kannatustunnelmaa. Olen huutamut Suomenhevosten estekunkkareissa kuin heikkopäinen ja Finnderbyssäkin on meinannut ääni lähteä. Melko itsekseni olen saanut kiljua, häpeävien katseiden saattelemana. Koulukisoissa ei tietenkään kiljuta, koska kouluhevoset ovat kuin viritettyjä jousia. Myös estekisoissa huudon oikea-aikaisuus on tärkeä: en koskaan unohda, kuinka jonain vuonna Horse Showssa yleisö alkoi huutaa jippiaijee Raimo Aaltoselle jo viimeisen esteen päällä, ja pudotushan siitä tuli. Viimeisellä esteellä!
Ratsukansa: meillä on PALJON opittavaa raveista. Ensinnäkin ne hevoset eivät lotkauta korvaansakaan huutamiselle ja toisinnäkin siellä HUUDETAAN KOVAA! En tunne yhtään urheilijaa, joka ei siitä ilahtuisi.
Sitten tärkeisiin asioihin: Kavioliitto on tänäkin vuonna Helsinki Horse Show’n kumppani, joten lipputarjouksia on tulossa! Kesällä tulee ensimmäinen. Muttamutta. Myös Nations Cupiin heinäkuussa ollaan tehtailemassa yhteistyötä. Nyt olisi mahdollisuus näyttää niille saamarin ulkomaalaisille kuinka me osataan huutaa omiemme puolesta! Kuka lähtee messiin? Palaan asiaan lähempänä!
Ja ei, Pullukka ei ole vielä synnyttänyt.
Joko uskotte?
Tälleen pienellä tuumailulla voisin olettaa vian olevan samassa asiassa kuin tuolla rescuekoira-touhuissa, eli suurin osa yhdistysten jäsenistä on naisia. En tiedä miksi sen pitää olla niin, että nainen on naiselle susi (tosin kyllä pidän susista), mutta niin se ikävä kyllä tuntuu menevän. Luulisi että kaikkien on kivempi olla ja harrastaa, kunkin omalla tasollaan, jos pidettäisiin yhtä ja kannustettaisiin toisia, eikä kenenkään toisen voitto olisi itseltä pois. Että sitä vaan jatkettaisiin innolla harjoituksia, ja ehkä seuraavalla kerralla se voitto sitten tulisikin ittelle. Olin joku aika sitten estekisoissa auttamassa siellä verkassa, ja voi hemmetti sitä sonnanpuhumisen määrää mikä siellä kentän laidalla ”valmentavien” äitien kesken kuului. Olin pöyristynyt, olen nimittäin aina kuvitellut itte olevani aika töykeä, mutta kyllä olen kiltti kuin kissanpentu näihin mammoihin verrattuna 😂
se on valitettava totuus. pitäis osata avat suunsa ja sanoa, että noin ei saa puhua KENESTÄKÄÄN! olen itse myös alentunut puhumaan typerään sävyyn toisesta, ja minulle huomautettiin siitä. se oli hyvä herätys!
Asiaa puhut Katja! Suomessa ratsastus piireistä puuttuu ME yhteishenki ja yhteen hiileen puhaltaminen. Ihan maajoukkuetasollakin tämä puuttuu :((
se on kyllä harmin paikka.
Tää on kyllä tärkeä aihe. Itse olen käynyt viime aikoina kahdella eri tallilla ratsastamassa, ja vaikka toisella tallilla on hienot hevoset ja loistava opetus, niin en suunnittele jatkoa sinne koska ilmapiiri ratsastajien kesken on niin kyräilevä ja nätisti sanottuna kriittinen. Harmillista sinänsä kun sieltä olisi paljon opittavaa, mutta en jaksa nihkeää asennetta kun kuitenkin vapaa-aikaa harrastuksen parissa vietetään. Koirapiireissä en muuten pyöri, mutta yllättävää kyllä toiset koiranomistajat tuntuu olevan kärkkäimpiä kommentoimaan jos nuoren, railakkaalla tuulella olevan koiran kanssa on ongelmia ulkoillessa. Luulisi nimenomaan koiraihmisten ymmärtävän, että koiratkaan eläiminä ei aina käyttäydy kuin oppikirjassa, ja jos esim. muiden ohittaminen on vaikeaa ja vaatii aikaa, niin ei alettaisiin huutelemaan että kouluta koirasi, vaan ehkä kohteliaasti jopa annettaisiin tilaa ja aikaa, ja jos oikein haluaa kommentoida niin sitten vaikka annettaisiin hyvän kouluttajan yhteystiedot 😆 Oi kun olisi ihanaa kun ihmiset asettuisi toistensa asemaan ja kohtelisi muita kauniisti ja kannustavasti. Mahtavaa Katja että jaksat kirjoittaa tästä tärkeästä asiasta, ehkäpä nämä asenteet muuttuu pikku hiljaa!
rohkenen uskoa, että tilanne tulee aina olemaan yhdessä paikassa hyvä ja toisessa huono. se on kyllä totta, että oikein suuri suomalainen menestystarina saisi jengit yhdistymään.