Kuka näitä voi olla rakastamatta?

Olen tätä kirjoittaessani reissun päällä. Kyse on tienaamisesta. Olen yksineläjä, jonka taloudessa syövät kaksi lasta, kaksi koiraa ja puolitoista hevosta. En villeimmissä unelmissakaan kuvitellut koskaan kykeneväni tähän, mutta jännästi kaikesta selviää jos haluaa. Ja jos kaikki leviää, niin ei siihenkään kuole. Oli miten oli, tienattava on, ja rutosti. Teen radiotyötä neljänä päivänä viikossa ja kirjoitan ne loput päivät. Sen lisäksi teen erilaisia puhekeikkoja sun muita, jotta pinkka riittää raspauksiin ja kengityksiin.

Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että hevosiin menee ilman mitään ylimääräistä kulunkia n. 1100 euroa kuussa. Siihen sitten Kari Nevalan valmennukset, kisat, tavalliset tunnit ja repaloituneet loimet. Tervetuloa kesä ja loimisäästö! Viime kesänä päädyin köyhyyspuuskassani heittämään Pullukan laitsalle kuukaudeksi. Siinä säästin monta sataa. Tuloksena oli melko lihava ja maailman likaisin, mutta tyytyväinen elikko. Kaikki valmentaja-alkuiset ihmiset soimasivat ratkaisuani. Senkin tyhmä, kesällä kisataan, mitä sä jätät sun kilpurin heitteille. Ihan kaikille en jaksanut selittää, että juuri siihen hetkeen ei ollut osunut riittävän massiivista kolmen päivän juontokeikkaa, jolla olisin kustantanut ns. kisakesän. Tänä kesänä se pitäisi hoitua JOLLAIN KEINOLLA, koska lapsi ja Pullukka ovat ilmoittautuneet Amateur Touriin. Käytännössä pohdin koko ajan erilaisia kirjoitushommia millä saisin kustannettua kisaviikonloput. Toistaiseksi se on onnistunut, mutta ajankäyttö on haastavaa.

Tallitöihin päin en todellakaan irvistä! Sitä tekisin enemmänkin jos se olisi kustannustehokkaampaa. Kuntoilun kannalta se on jo kotiinpäin jokainen kärryllinen paskaa.

Hevosiin lätkimäni summan takia en käy ulkona enkä ostele vaatteita käytännössä ollenkaan. Kauneudehoitoni perustuu valtavan karisman ja hymyn ylläpitoon. Meikata en jaksa ja meikkipussini on laiha ja väsynyt. En haaveile etelänmatkoista, koska siellä tulee ikävä eläimiä. Ja rahaakin menee. Autosta en tingi: se mahdollistaa koko pelleilyn. Jos minulla ei olisi ehjää autoa, en pystyisi a) tehtailemaan mammonaa ja b) huolehtimaan hepoista. Siihen kannattaa siis panostaa. Asumismuotoni on edullisehko, tyttären kanssa asuttaisiin ihan suruttaa hevosautossakin, mutta poikani jostain syystä karsastaa ajatusta.

Olisi mahdollista tehdä vielä enemmänkin rahaa työstämällä juttuja sinne tänne, mutta aikaa ei ole. Luovun siis myös mahdollisuudesta lisätienisteihin, koska haluan antaa aikaa hevoilleni. Ja koirilleni. Myöskään yöunista en tingi. Ja kas: luonto keksii keinot. Kun jotain ihan oikeasti haluaa, hommat usein etenee oikeaan suuntaan. Ja jos ei kulje, siihenkin on yleensä joku syy ja se pitää ymmärtää. Ehkä vielä ei ole aika.

Mä elän hirmuisen yksinkertaista elämää, mutta rikkaammpaa kuin ikinä. Hevosille, koirille ja lapsille siitä kiitos. Parasta!