Heti alkuun nöyrimmät anteeksipyyntöni, kun en ole kirjoittanut blogia viikkoon! (Siis jos tätä vielä joku lukee, kuulemma kaikki lukee nykyään vain somea.) Enivei: työt ovat haitanneet harrastusta. On kuulkaa tahkottu kauheat määrät radio-ohjelmaa, tv-ohjelmaa ja lisäksi KAVIOLIITOSSA-PODCASTIA! (Uusi kausi alkaa 18.9.) Siihen menee aikaa! Ja sitten on vielä se hevonenkin. Ja suoraan sanoen jos pitää valita menenkö ajan kanssa tallille vai kiristänkö tahtia, jotta ehdin kirjoittaakin, valtsen ensimmäisen. Mutta härifrån tvättas:

Olen miettinyt tätä meidän lajia maksajan näkökulmasta. Olisi ihanaa, jos meillä olisi vaikka mitä mediaa, jotta voitaisiin yhtenään lukea pelkkiä hevosmedioita ja katsella upeaa ratsastusta, mutta kun ei. Meitä on niin vähän. Kirjoitin kirjan, kun ajattelin, että porukka haluaisi lukea aikuisen ihmisen hevostarinan. No joo, onhan se mennyt ihan kohtuullisesti, mutta ei lähimainkaan niin kuin kuvittelin. Taidan olla suuruudenhullu. Ja ilmeisesti se myy koko ajan kuitenkin. Rahaa siitä tulee niin vähän, että sillä ei kata edes kuluja.

Podcastia kun lähdettiin tekemään, oli Teemulla ja mulla tarkoitus luoda viihdettä hevoshulluille. En usko, että mikään saa kestämään lajin outuodet niin kuin kunnon nauru. Siihen panostimme. Rahaa siitä ei tule siis mistään.

Sitten on tämä blogi, joka on oma kanavani, jossa saan oksentaa kaiken hevosen/hevosten kanssa puuhaamani asiat, eikä tarvitse kysyä keneltäkään mitään. Jos olen ahkera, tienaan tällä jonkin verran. Tämä on minulle hyvin rakas, joten siitä en piittaa.

Horsemail.fi on ottanut käyttöön ihan näppärän maksa, niin saat lukea tekstejäni –palvelun, mutta en tiedä elääkö Margit sillä.

Hevosurheilu, viikon kohokohtani, tekee mitä pystyy kirjoittaessaan viikoittain meille hevosihmisille. Uskon, että moni ei edes tiedä, että Hevosurheilun perjantainumerossa on ratsastusliite. Lisäksi perjantainumerossa on aina jokin ihan kaikkia hevosia koskeva iso artikkeli. Yleensä se liittyy jotenkin hevosen terveyteen. Se on kerrassaan huippua.

Meikä pistää rahansa Hilppaan, sen terveyteen ja valmennuksiin. Oli aika, jolloin valitsin valmennuksen edes osittain hinnan perusteella. En ollut valmis maksamaan 90€/h, koska pidin sitä isona summana. Tuolloin maksoin valkuista 30-40€/h. Nyt mietin, että olisinpa jo pari vuotta sitten pistänyt rahani siihen yhdeksänkympin tyyppiin. Jos olisin ratsastuskouluratsastaja, pistäisin saletisti rahani laadukkaaseen hevosteluun. Mieluummin jätän käymättä kampaajalla kun kiroilen harrastukseni parissa. Mutta kukin tyylillään ja lompakkonsa mukaan! itse kuulun ihmisryhmään, joka löytää aina rahat, kun on tosi kyseessä. Nuorena oli aina rahaa lähteä baariin, vaikka kaikesta muusta puuttui. Sama logiikka tuntuu jatkuvan hevoshommieni kanssa.

Mikä mahtoi olla pointtini? No se, että ole valmis maksamaan, että saat mitä haluat. Kannatusmaksu voi olla jollekin taholle suuri asia. Jos sinulla ei ole rahnaa, sitä ei voi tietenkään laittaa mihinkään. Silloin pitää vaan olla kekseliäämpi. Mistäkö tiedän? Koettu.

Kavioliittolaiset ovat ostaneet kolme osaketta Janni Martikaisen tulevasta GP-hevosesta, jota etsitään kuumeisesti. Koronarajoitusten höltyessä reissaaminenkin taas helpottuu, ja näin ollen hevosten testailukin on helpompaa. Tuskin maltan odottaa tulevaa ratsuamme!