Laittamattomasti sanottu!
Tykkään kovasti katsella kun toiset ratsastaa. Ne, joiden hommassa on jotain huomauttamaista, auttavat minua spottaamaan omia epäkohtiani ja ne, joilla toiminta sujuu, antavat matkimisen aihetta. Olen havainnut, että taitavan ratsastajan spottaa melko nopeasti, enkä usko sen liittyvän voimakkaaseen intuitiooni. Mitä sitten katson?
1. Istunta. Jo vapaassa käynnissä pääsee näkemään istunnan ryhdikkään rentouden. Vaikka mennään vapaata käyntiä, ei istuta löysästi (joku mainitsi joskus jotain perunasäkeistä). Selkä on suorassa, eikä jalat kaivele hevosen kylkiä siis YHTÄÄN.
2. Pohkeen käyttö. En ole nähnyt yhdenkään hyvän ratsastajan nostavan kantapäätään antaakseen POHKEITA. Sehän on siis POHKEITA, eikä KANTAPÄITÄ, uskotko, Katja?
3. Kädet. Kädet eivät vetkuta, vatkuta ja votkuta ohjia koko ajan kaikkiin ilmansuuntiin. Kättä kannetaan ja se tuntee hevosen suun, muttei pyri hullun tavalla ruuvaamaan hevosen naamaa alas.
4. Kuri. Jos hevonen ei kuuntele HETI, asia otetaan vakavasti, eikä leikitä pehmeää pyytämällä hevoselta PEHMEÄSTI kymmenettä kertaa, että viitsitkö millään siirtyä raviin? Tämähän johtaa pehmeään kylkien kaivamiseen ja epämääräiseen istunnan vatkaamiseen ja sitä kautta siihen, että hevosen mieli on jo kaukana muualla. Ei kiinnosta.
5. Pylly penkissä. Vaikka hevonen loikkaa tai tekee jonkun epämäärisen liikesarjan, ratsastaja ei mene tolaltaan ja ala soitella pitkin kyliä, että tämä on hullu, vaan jatkaa menoa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kerrankos sitä eläimelle tulee hekilökohtainen tilanne päälle!
6. Pää. Hyvä ratsastaja pystyy katselemaan ympärilleen putoamatta kyydistä. Hän pystyy myös kääntämään sekä päätään että hevostaan jopa nopeastikin menemättä raiteiltaan.
7. Hyvä ratsastaja iloitsee hyvistä pätkistä, eikä itke huonoja maileja. Onnistuminen on onnistuminen, oli se pitkä tai lyhyt.
8. Hyvä ratsastaja ei koskaan kitise hevosen, satulan, saappaiden tai vaikkapa ohjien laadusta, vaan ottaa tilanteen sellaisena kuin se on. Huonot ratsastajat valittavat ulkoisista elementeistä jatkuvalla syötöllä. Kuten esimerkiksi muista ratsastajista.
9. Hyvä ratsastaja ei selittele, vaan ratsastaa.
10. Hyvän ratsastajan jäljiltä hevonen on tyytyväinen.
Noin! Olen jo saavuttanut kohdat 5 ja 6, nyt lähden havittelemaan loppuja. Tosin tästä blogista tulee jäätävän tylsä, jollen valita sopivasti. Joten unohdetaan se!
Hitsi Katja, mä rrrrrakastan sun blogia! Löysin tämän joitain kuukausia sitten ja pakko oli lukea ihan jokainen vanhakin juttu.
Itse olen yli kolmekymppisenä vasta löytänyt tieni hevosen selkään, ennätin ratsastella muutaman vuoden ja nyt en erinäisistä syistä ole ollut hevosen selässä kolmeen vuoteen. Mutta palo sinne olisi taas kova! O
len surkea ratsastaja. Siis surkea. Silti ylpeänä kerron, että olen harrastanut ratsastusta ja ehkä kohta harrastan taas ;D Hevoset on vaan niin ihania.
Ai niin; ja mulla on myös vehnäterrieri. Hieno koira 🙂
Mukavaa talvea ja kiva kun kirjoitat!
Kiitos <3 Ja terveinen vehnälle!
Kiitos Katja, tää oli täydellinen analyysi!
…ja väittävät vielä että ratsastus on jotenkin vaikeeta…
Lisäisin tähän erinomaiseen analyysiin, että taitava ratsastaja tietää myös mitä tekee. Ei ratsasta mitään ”tähän tulis munanmuotoinen voltti, ja tähän vähän kevyttä ravia, eiku otetaan käyntiä, sitten mää vähän avotaivuttaisin, vai olikse sulku, emmä muista”. Päämäärä on hallussa.
sekin on taivahan tosi. kymmenen tuntui hyvältä määrältä määritteitä, mutta onhan niitä enämpikin.
Kerrassaan hyvä lista! Etenkin ihastuin neljään viimeiseen kohtaan 🙂
Todella hyvin kirjoitettu. Löydän tuosta hyviä yhtymäkohtia myös koirien kanssa toimimiseen. Saanko kopioida blogitekstisi perusrungon ja muuntaa sen omassa blogissani koiran koulutuksen näkökulmaan? Laitan linkin myös tähän alkuperäiseen.
Sehän on selvä! Lainaa ihmeessä.