Jep, tällä erää harrastukseni on hevosen omistaminen. Maksan myös harrastuksekseni laskuja. Se on antoisaa silloin, kun se ei ole esim. ruoasta pois. Kyllähän sitä ammattilaiselle mielellään maksaa. Etenkin, kun oletusarvona on, että ensi vuonna alan harrastaa ratsastusta. Profiloin silti itseni ratsastajaksi, ja usein lähden tallille ratsastushousuissa. En ole ihan varma miksi. Ne nyt on kuitenkin tarkoitettu tallilla pidettäviksi. Ehkä siksi. Kypärän sijaan laitan naamaan maskin. Se on pirullisen rasittavaa, sillä rillit on huurussa koko ajan. Jostain syystä maskista tulee myös hiki!

Hilppa sai tänään ns. viimeisen piikin. En tarkoita, että nyt se vaihtoi hiippakuntaa, vaan toinenkin kinner piikitettiin. Olen luonnollisestikin nähnyt jo tuomiokellojen kilkattavan ja Hilpan murenevan käsiini, niin sairas se on. Todellisuudessa löydökset olivat niin pienet, että kuulemma oikein kovassa kisakunnossa olevalla huippuhevosella olisi moisista syistä ehkä pidetty viikonloppu vapaata. Hilppa saa levätä ainakin yli kuukauden. Jälkitarkastus on sovittu 20.1. Iik! Mitenköhän me selvitään? Ollaanko vetreitä siihen mennessä?

Rakas kengittäjämme Riina Villanen kävi eilen ensimmäistä kertaa uudessa paikassa. Hän oli ilahtunut valoisista ja tilavista puitteista. Ei ne vanhatkaan huonot olleet, mutta tässä taisi olla hieman valoisampaa. Se on kengittäjälle kiva asia! Lupasi tulla uudestaan. Asensi meille hokit, josta voi jo heti päätellä, että nyt alkaa lauha vaihe. Jos en olisi laittanut hokkeja, olisi tullut metri lunta ja jäätä. Se on fakta.

Itsekin olen tässä ratsastustauolla, koska nikama on selästä vähän lähtenyt omille teilleen ja se pitää palauttaa rauhassa. Normaalisti olisin järkyttynyt ja kriisissä, mutta nyt taidan jo vissiin olla sen ikäinen, että mitäs pienistä. Ollaan iisisti sitten! Syödään suklaata ja köllitään. Ehtiihän sitä keväämmälläkin riuhtoa. Vuoden alusta alkaa muutenkin aina uusi elämä, joten sitä kohti.

Viime päivinä olen saanut paljon palautetta Hilpasta. Eri ihmiset ovat tulleet sanomaan, että se on sitten poikkeuksellisen kiva nuori hevonen, osaa käyttäytyä ja on aina hyvällä tuulella. Se on totta! Selitän aina, että sen emä on myös itse viisaus, eikä isäkään mikään sekopää ole. Siihen perään minulle on sanottu, että on sillä kasvatuksellakin merkitys. Varmasti, mutta yhden varsan perusteella en ehkä nostaisi vielä itseäni Taitavaksi Hevosenkasvattajaksi. Uskon silti, että sillä on merkitys, että olen alusta asti kasvattanut sekä lapseni, koirani että hevoseni niin, että itse viihdyn niiden kanssa. Siinä on mielestäni järkeä. Minähän niitä joudun katselemaan eniten, joten onhan se mukavampaa, jos ne ovat miellyttäviä. Salaa toivon, että minäkin olen niiden mielestä kiva.

No, jos meillä onkin Hilpan kanssa hyvä yhteys, niin nyt siihen tulee vielä sinetti, kun kuukauden päivät kävellään peräkanaa. Kaikki irti siitä ajasta!