Mitä kaikkea ei tule mieleenkään

Hengissä! Vähän hiki.

Olipa kerran kaverini, jonka hevonen kuoli. Hevonen oli nuori, sillä olisi ollut vielä monia armorikkaita vuosia, jos olisi ollut. Asia nyt vaan on niin, että heikot sortuu elon tiellä. Kaverin hevosen lopullinen kuolinsyy taisi olla keuhkoihin liittyvä, mutta sinne ajautunut tavara oli kotoisin vatsalaukusta, jossa vatsahaava oli tehnyt tehokasta työtään, koska kaviot oli vuoltu väärin, ja kipu oli aiheuttanut vatsahaavan. Saattaa olla, että se ei mennyt täsmälleen näin, mutta ymmärrätte, mitä tarkoitan. Yksi asia johtaa toiseen jne. Männä päivinä on tullut mietittyä kyseistä keissiä aika paljonkin. Mistä kaikki on saanut alkunsa? Vai onko sillä merkitystä? Mitä en ole tajunnut?

Pullukan suolistotulehdus syntyi todennäköisesti useiden asioiden summana. Uskon, että alkusysäyksen antoi alkukesän ötökkähyökkäys, joka oli Pullukan kohdalla todella kova. Siihen perään tuli muutto laumaan, johon ei sitten ihan kunnolla kotiuduttu. Samaan aikaan kiima sekoitti päätä sen verran, että syöminenkin vähän unohtui. Ja kun oli se lapsikin. Oli mikä oli, moni asia vaikutti moneen.

Nyt ollaan keskitytty pitämään porukkaa hengissä. Näillä keleillä se ei ole ihan mutkatonta, etenkään kun pikku-Lenni ei ymmärrä puhetta. Yritän sanoa, että menkää varjoon, mutta siinä ne toljottaa auringossa. Välillä huijataan ne varjoon mash-drinkin avulla. Varjossakin on kuuma, koska siihen ei tuule. Siunattu tuuli! Se helpottaa vähän.

Äiti: ”Hemmetti, että kutittaa tää märkyys!” Lapsi: ”Hemmetti, että kutittaa tää viitta!”

Lennin kaviot vaikuttavat hyviltä. Pullukalle tekisi mieli laitattaa etukengät, mutta herrasväen siirtely tässä vaiheessa Lennin lääkitystä ei ole suotavaa. Siispä odotellaan. Ensi viikolla Lennin veriarvot tsekataan ja tuleva lääkitys määräytyy sen perusteella. Tänä aamuna loppui lääke numero 1. Toista on vielä puoli purkkia. Ja vatsansuojalääkettä toki riittää.

Jos tästä jotain myönteistä etsii, niin hevosten haassa istuskelu on todellista mindfullnessiä. Istut ja katsot äitiä ja poikaa, tajuat, että mihinkään ei ole kiire. Iloitset siitä, että ne on molemmat hengissä. Iloitset siitä, että Lapsesta ja varsasta on tullut parhaat kaverit. Iloitset siitä, että laitumella on kaiketi hyvinvoiva nelivuotias.

Jaaha, taidanpä lähteä hakemaan yhtä nelivuotiasta laitumelta! Ensi viikkoon, mo!

Kyllä, ollaan molemmat hameessa.