Tästä voisi tulla maailman lyhyin postaus: ei mitään.

Ehkä legendaarisimmasta päästä ratsastuskokemuksia oli se, kun joku nainen ystäväni synttäreillä selosti, että hänkin on ratsastanut kerran Kanarialla, mutta ei ole varma oliko hevonen TAMMA VAI RAVURI. Jep jep!

Kun harjoitin Helsinki Horse Show’n tiedotusta jokunen vuosi sitten, tein vaivihkaista tutkimusta ystäväpiirissäni. Kyselin tutuilta ei-hevosihmisiltä mitä he arvelevat, että Horse Showssa tapahtuu. Tällöin tapahtuma oli jo ollut olemassa lähes 30 vuotta. Tällaisia vastauksia sain: ”Eikös siellä ruotsalaiset rikkaat ratsasta silinterit päässä pitkin poikin?” ja ”Siellä esitellään hevosia” tai ”Onko siellä se zyyra zyrklund”.

Moisia vastauksia antoivat ihan sivistyneet veronmaksajat. Ei siis parane ihmetellä miksi ratsastuksen lajit ovat ns. vieraita kansalle. TÄTÄ LAJIA EI OLE ONNISTUTTU POPULARISOIMAAN. Ja sen se vaatii, jotta saadaan arvostusta. Miettikää jos Susijengiä ei olisi popularisoitu? Tai Suomen Leijonia? On totta, että tilanne vaatii onnistumisia, mutta aika huulilla on jo monesti oltu, ja silti kaikki tietävät vain Kyran ja ehkä Wegeliuksen. Kuulostaa uskomattomalta, mutta se on fakta. Edes monet HARRASTAJAT eivät tiedä ketkä ovat tällä hetkellä valovoimaisimpia starojamme maailmalla. Mistä se kertoo?

Tällaisen homman äärellä istuskelin Urheilugaalassa. Kiroilin puoliääneen, kun Vuoden Nuoren Urheilijan kolmen kärki julistettiin. Yksi niistä ei ollut Jone Illi, jota olin lähtenyt hurraamaan. Mietin miksi. ”Jone ehtii vielä” ja ”Ei näytöt riitä” olivat kommentit. EI NÄYTÖT RIITÄ? Jos 15-vuotias jannu voittaa PM:n ja EM:n ja 30 avointa luokkaa vuoden aikana, mitä hänen PITÄISI vielä saavuttaa? Aivot sulivat tässä vaiheessa. Onneksi olin autolla.

Kun raivohöyry oli laskeutunut, tajusin, että on MINUN TEHTÄVÄNI puhua ratsastuksesta ja sen tähdistä. Minä olen alan innokas harrastaja ja seuraan kisojakin vähän. MINUN asiani on tolkuttaa jokaiselle vastaantulijalle kuin Jehovan todistaja, että ”olisiko sinulla hetki aikaa puhua Jone Illistä?” Ja minulla tarkoitan kaikkia kaltaisiani. Puhutaan, kannustetaan, seurataan. Ajetaan niitä eteenpäin, villiinnytetään. Tehdään Susijengit ja lähdetään kylille seuraamaan kisoja ja sometetaan niistä kuin heikkopäiset!

Ehdotan, että lakataaan vinkumasta, ettei liitto tee mitään, sillä liitto yrittää saada edes ratsastustuntien alvit kymppiin ja ratsastuskoulut pysymään väkivallattomalla tiellä. Enempään ei sekään pysty. Liitto on EDUNVALVOJA, ei fan club eikä myöskään viranomainen.

Me sen sijaan olemme pitelemätön voima, joka tulee vielä yllättämään kaikki. Eikös juu?

PS. Ens keskiviikon Hevosurheilussa tuttuja naamoja!

PS2. JEEEEE, KYRA NOSTETTIIN URHEILUN HALL OF FAMEEN!