No niin! Nyt on taas kaistatilaa lisää! Kiitos te lukuisat parhaat ystäväni, jotka luette vuodesta toiseen juttujani. Onhan se aika kiva kyllä, vaikka koko ajan saakin ostaa hitokseen lisää kaistaa.

Mutta asiaan! Mona Wendelin oli siis eläinlääkäri jolta varasin ajan, sillä tiesin, että hän kantaa kokonaista klinikkaa mukana autossaan. Ei tarvitse lähteä ylämäkeä edemmäs kalaan. (Vrt. viime keikkamme, kun yritettiin lähteä kopin kanssa liikkeelle.) Mona, Lotta ja Giacomo tulivat, ja lykkäsivät ensi töikseen anturit hevoseen. EquiGait -systeemillä saatiin tarkka näkemys liikkeen symmetrisyydestä. Oli karmeaa katsoa liikkeen kuvantamista, koska mielestäni askel heitti metrin toiseen suuntaan. Todellisuudessa puhuttiin käytännössä 5 millin heitosta. Ja silti oltiin valmiita tutkimaan missä mättää. Tämä EquiGait on kyllä nokkela keksintö!

EquiGaitin avulla jäjitettiin vej ja otj, jotka toimivat ristiin. Ensin puuduteltiin etunen, mutta sieltä ei löytynyt maksimaalisen pientä hankkarirasitusta kummempaa. Tämä todettiin sekundääriksi vammaksi, syypäätä oli siis lupa etsiä takaa. Näin arvelinkin alun pitäen. Kintereistä ne syypäät löytyivät. Pientä kinnerpatin alkua siellä puski, mutta se selvisi vasta seuraavana aamuna.

Kesken tohinan meikä lähti rempseästi hammaslääkäriin. Aamulla jatkettiin siitä mihin jäätiin, klo 8.30. Kävin ojentamassa hevosen lääkäreille ja Parikan Hannalle, joka valvoi Hilpan etuja loppuun saakka. Minä läksin vastuullisesti töihin (tekemään Kavioliitossa-podcastia, joka jatkuu!) Hanna talutteli melko humalaisen Hilpan karsinaansa tutkimusten jälkeen. Röntgenkuvia otettiin ja syypäitä etsittiin. Myös selkä kuvattiin, kun nyt kerran oltiin tuhlaamisen tiellä. Se oli onneksi puhdas!

”Tätä hevosta tutkitaan ja hoidetaan kuin 5 tähden hevosta” totesi Hanna seuratessaan Hilpan tutkimusta. Näin on! Hilppa on minulle täydet *****.

Hoitopäivän Hilppa sai selvitä karsinassa. Tarhaan oli lupa mennä seuraavana päivänä, jos se osaa olla siellä sivistyneesti. Osaa joo, sanoin. Siellähän ne vaan möllöttää, sanoin. Seuraava kohtaus TALLI, puheenvuoro tallityöntekijällä: ”HILPPAKIN NIIN RIEKKUI TARHASSA TÄNÄÄN OIKEIN KUNNOLLA!” Voi perkele. Nytkö se sitten kuolee.

Yksi kappale ultrauksia on vielä tekemättä, mutta näillä eväin saikkua tuli Hilpalle noin 4 viikkoa. Saa kävellä.

Itse menin tänään lääkäriin pitkittyneen selän kipeyden vuoksi. Kipu on tullut hiipien sen jälkeen kun putosin kankulleni. Tajusin, että perhana, minullahan on SRL:n vakuutus! Että minähän menen ihan takki auki Mehiläiseen. No juu ei. Olisi pitänyt ensin kysyä TerveysHelpiltä mihin haluat, että menen sairastamaan. Tätä ei liitossa töissä oleva tyyppi kertonut, kun soitin ja kysyin mitä teen. No ei se mitään. Jouduin siis maksumieheksi. Röntgen otettiin. Kävi ilmi, että muuan alanikama oli siirtynyt kolmisen milliä ja aiheutti hermopinnettä. Selvä. Sain kipulääkekuurin, jonka jälkeen iisisti ottaminen saa jatkua vielä kuukauden. Jumppaohjeet sain jo mukaan. Osteopaatillahan käyn kuukausittain, ja olinkin ihmetellyt miksei se auta. Ehkä vamma oli niin roisi. Samapa tuo! Hoidon piirissä on hyvä olla!

Ensi jaksossa muuten Back on Trackin joululahjakimara! Siihen asti, moi ny!