Hevosnainen.
Toisinaan saatat kuulla siippasi suusta oudon kysymyksen: MITÄ, OLETKO SÄ OSTANUT TAAS UUDEN HEVOSEN?
Jotta riitaa ei synny, asia kuitataan jollain seuraavista tavoista:
a) Pyörryt siihen paikkaan, oikeasti tai leikisti. Loppuu se kysely aika äkkiä. Myös harhainen katse ja hoippuminen toimivat.
b) Otat ”tässä on jotain mätää, meidän täytyy ottaa selvää” -ilmeen ja alat selittää jotain todella sekavaa tarinaa miehestä, joka kohteli hevosta kaltoin ja sait sen niukin naukin pelastettua surman suusta
c) Jos haluat miehestä eroon, myönnät ostaneesi hevosen ja kerrot paljonko se maksoi
Eräs tuttuni kuuli siippansa suusta kysymyksen: ONKO TUOLLA MEIDÄN AUTOTALLISSA UUSI SATULA?
Tähän vastaat seuraavasti, vastuuta pakoillen:
a) Satula? Missä? Onko? Ihanaa! Mistähän se on ilmestynyt? Sen jälkeen ehdotat suorasukaista seksiä tässä ja nyt.
b) Jos olet Savosta, voit aina vastata ”Suattaapi olla, vuan suattapi olla olemattakii”
c) Ehdotat seksiä ensin, ja sen jälkeen, kun hän vielä puhaltelee onnellisena, juokset salamana autotalliin ja haet satulan parempaan jemmaan.
Jonkun puoliso kehtasi kuulemma kysellä, että MITEN KAUAN SULLA OIKEIN MENI SIELLÄ TALLILLA.
Tähän vastataan näin:
a) Voi ehei, ei kauaa, kävin myös kasvohoidossa ja manikyyrissä (onhan sormet lapasissa? Hyvä.)
b) Ei kauaakaan, jäin suustani kiinni Jennietan/Sirkkuliinan/Bimssanin kanssa HenkkaMaukassa! Ostin samalla ihania uusia alusvaatteita.
c) Kuka siellä tallilla näin kauan viihtyisi? En ainakaan minä. Minulla on toinen mies/nainen/joku muu. (Okei, tämä ei varmaan mene läpi, mutta voihan sitä koittaa.)
Toisinaan perhe jaksaa taivastella hevoselle hankittavien tarvikkeiden hintaa. Näin poistetaan huoli:
a) Ei tämä mitään maksanut, joku oli unohtanut sen tuohon parkkipaikalle
b) Loppuunmyynti/hintarieha/uloskantohinnat/varastin
c) Niiden arvo säilyy tosi hyvin! Saan kuule hyvin kun myyn tämän loimen eteenpäin!
Jonkun puoliso ei vieläkään ymmärrä miksi IHMISELLÄ VAAN TÄYTYY OLLA OMA HEVONEN. Vastausvaihtoehdot ovat mm. nämä:
a) Etkö kultaseni tiedä, että kaikkien mahtimiesten vaimoilla on kautta historian ollut hevosia?
b) Annanhan minäkin sinun käydä töissä, miksi minä en saisi käydä tallilla hoitamassa omaa hevostani?
c) Hevosten arvot nousee koko ajan. Myydän se vanhana ja muutetaan niillä rahoilla Karibialle!
Ja näin säilyy perhesopu! Ihanaa iltaa, pupuset!
Mutta mitä sitten kun puoliso on lapsuutensa ja nuoruutensa puuhannut hevosten parissa ja tietää niistä ja varusteista (ja niiden arvon säilymisestä…) liikaa? Ei ole kuitenkaan niin heppahöpö että olisi mukana menossa. >:/ Vetoanko vaan että onhan hänelläkin kolme metsästyskoiraa.. toisaalta eipä minulla ole (vielä) omaa hevostakaan, vuokralainen vasta.
Tai sitten näin: http://www.is.fi/ravit/art-2000005119797.html 😀
Mun mieheni sanoi, että miten sun hevoset vaan lisääntyy vaikka ne ei edes varso Ihmettelin kovin asiaa ja pyörittelin silmiäni. Ponista tokaisin, että se on vaan niinkun puoliksi mun☺
No nykyäänhän pystytään silleen niinku jännästi KLOONAAMAAN niitä hevosia, jopa niin jännästi että niistä tuleeki erilaisia… Oisko tää hyvä selitys? 😀
Mä aijon ostaa itelle osuuden jostaki kivasta kimpparavurista heti kun meen takas töihin äitiyslomalta.. Enkä taida edes kertoo ukolle. 😀
En kestä Kiitos tästä
ole hyvä, toivottavasti hyödyttää jossain kolossa!
Näinhän se menee, ei ukoille voi oikeen mitään hevosjuttuja kertoa, erohan siinä tulee! Itse olen ratkaissut hevoshankintoja mm. seuraavilla tavoilla:
-Lähdetään ostamaan hevonen. Tallilla paljastuu että traileriin lastataan 2 hevosta. Selitys: eihän hevosta nyt voi yksin pitää, ja tää toinen tuli kaupan päälle (no ei tullut mutta selitys meni läpi!)
– Lähdetään ostamaan hevonen joka on tosi halpa ja hyvä. Koulutan sen ja myyn voitolla eteenpäin. (koulutettu on mutta eihän sitä nyt ollut tarkoituskaan ikinä myydä)
– Ostin hevosen, ja tilasin sen kotiin toimitettavaksi yöllä, kun isäntä varmasti nukkuu. Aamulla jännitin että koska ukko huomaa että hevosmäärä on mystisesti lisääntynyt. (kyllähän se sen huomasi, mutta kun hevonen on jo pihassa, ei sille oikein voi mitään)
– Ostin hevosen ukon nimiin, ja vielä komian orihevosen! Selitys: kyllä sullakin nyt pitää hevonen olla, ja kato kuinka komia!!! (ukon orihevonen komistaa vieläkin pihaa!)
– Entäs ne varsat sitten? Ainakin kahdesta on tullut sanottua että tämä myydään heti vieroituksesta, ja kyseiset kopukat on nyt 7 ja 4-vuotiaat ja vielä näyttää pihassa seisovan, eihän niitä omia mussukoita nyt voi myydä!!!!
– Ja sokerina pohjalla; lähdetkö käymään Tampereella mun kanssa, kysyin ukolta kerran. No mitä siellä nyt on, kysyi hän. No, ostin hevoskuorma-auton ja se pitäis ajaa kotiin ku ei mulla mitään kuorma-autokorttia ole.
Että näin meillä, mutta onhan se nyt kumma jos me hullut hevosnaiset emme saisi omia, kovalla työllä ansaitsemiamme rahoja sijoittaa harrastukseemme. Nih.
Sari
”Ostin tän loimen/suitset/satulahuovan/whatever härpäkkeen käytettynä/sain ilmaiseksi Elinalta, kun tää/nää/se oli Elinan hevoselle liian iso/pieni/kapea/leveä/hankasi/Elina ei tykännytkään siitä kun ei mätsännyt pinteleiden väriin, se on sitten hupsu sen hevosensa kanssa” on myös toiminut erinomaisesti.
Ihan varmasti!