Katsokaas kun rikas kyykkii hevostensa äärellä.
Ihan relevantti kysymys. Yhtä relevanttia on kysyä Miten kenelläkään on varaa ostaa uusia vaatteita. Kysehän on siitä mihin rahansa laittaa. Ja jos sitä ei ole ollenkaan, niin sittenhän sitä ei laita mihinkään. Karkeasti ratsastuksenharrastajat voi jaotella seitsemään ryhmään. Mukaan mahtuu persaukista ja miljunääriä ja kaikkien rahoitustekniikat ovat ihan toimivia.
Ryhmä 1: Isi osti hepan. Isi maksaa hepan elätyksen, vehkeet, trailerit sun muut. Ei tarvi miettiä riittääkö raha, ainoastaan riittääkö aika. Sitä ei ole rajattomasti kellään.
Ryhmä 2: Ostin itse hevosen. Säästin tai otin lainaa, sama se. Pidän hevosta ihan kivassa maneesitallissa, enkä mukise. Laitan rahani mieluummin hevoseen kuin esim. matkailuun.
Ryhmä 3: Sain hevosen pilkkahintaan. Itse asiassa osa siitä on yhä maksamatta, mutta hoidan sen kyllä. Pidän hevosta kelvollisessa tallissa, mutta vuokraan heppaa 2-3 krt viikossa ulos. Näin säästän merkittävästi, enkä joudu rahavaikeuksien takia vankilaan. En ole perso uusille varusteille. (Tai olisin ehkä jos olisi varaa).
Ryhmä 4: Pelastin hevosen lopetusuhan alta ja sain sen ilmaiseksi. Pidän sitä halvassa tallissa, maksan ylläpidon tallitöillä. Olen ihan poikki ja pa, mutta tämä on minun tapani olla hevosenomistaja. En valita.
Ryhmä 5: En halua omaa hevosta, koska ne maksaa ihan sairaasti. Vuokraan ihanaa hevosta 2-3 krt viikossa ja en voisi olla onnellisempi.
Ryhmä 6: Käyn ratsastuskoulussa kerran viikossa. Se riittää hyvin, haluan, että minulla on muutakin elämää, vaikka hevoset onkin kivoja.
Ryhmä 7: Jonain päivänä vielä aloitan uudestaan.
Kun tarve ja tarjous löytävät toisensa, onni usein ilmaantuu paikalle. On paljon hevosenomistajia, joille aika on suurempi ongelma kuin raha. Myös päinvastaisia henkilöitä löytyy. Tarpeeksi kauan kun etsii, löytää saletisti itselleen sopivan tavan harrastaa. Paras konsti on käydä vähän siellä sun täällä ja jutella ihmisten kanssa. Oman juttunsa voi löytää ihan kesken kaiken! Eikä todellakaan tarvitse olla äveriäs.
T. Nimim. Uudet vaatteet, mitä ne on?
Katja, osut niin naulan kantaan näissä postauksissasi, että ei voi kuin ihailla. On niin onnellista näitä lukea. Kiitos!
Ryhmästä 7 nopeasti ryhmän 6 kautta ryhmään 2. Rahaa joo kuluu ja aikaa, mutta paljoa onnellisempi ei voisi olla.
siinähän se vitsi piilee <3
Mikä ryhmä on ehkä jonain päivänä pääsen edes aloittamaan
Puuttuu se ryhmä missä on oma talli lue orjatyö laitos ilman palkkaa paljon työtä ei vapaa ajan ongelmia eikä rahan käyttö ongelmia ku sitä rahaa ei ikinä oo . Ja jos on sitä rahaa niin äkkiä on jo yksi hevonen lisää tallissa taas yksi karsina lisää sivottavana ja taas pari tuntia lisää treenattavaa ja huollettavaa. Joo eikä oo iskän maksama ja on käytävä viellä töissäkin et saa kulut katettua..
Meillä 12v tytär ratsastaa. Aluksi kerran viikossa lähellä. Nyt toisenkin kauempana. Lisäksi kolmannen siellä kauempana, mutta ilman ohjausta ja tämän ansaitsee itse tallitöillä. Ja vähäiset kisat.
Tytär kysyi vähän aikaa sitten, että miten meillä on varaa kahteen viikkotuntiin (koska luultavasti äitinsä (=minä) on jankuttanut hänelle että ratsastus on kallista).
Mietin hetken ja sanoin, että koska et (nykyään) halua mitään muuta kallista (ei kännyjä, tietsikoita, merkkivaatteita/-tavaroita, konsertteja, matkoja yms.)
Eli priosointia tämäkin ;).
Minä tulen varmasti kuulumaan ryhmään 2. 😀 Muiden tarpeet, tässä tapauksessa elukoiden, aina edellä. Mies aina jankuttaa, että mennään nyt sinne ulkomaille, ennen kuin hommaat sen oman hevosen. ”Mutku ne reissurahatki voi laittaa oma heppa – tilille.”
Totta, toteaa tämä onnellinen vitosryhmäläinen (eli aikaa ja rahaa riittää myös muuhun).
Ryhmä X: ratsastan useamalla ratsastuskoululla useamman kerran viikossa. Oma ei haaveissakaan, ainakaan ussein!
vielä on järki-ihmisiäkin, näemmä 😀