Ei saakeli. Kuva: Mari Stendahl-Juvonen

Eräs ystäväni aloitti kolumnistin uran ja lupasin auttaa häntä alkuun. Hän kirjoitti siitä, kuinka pitää jaksaa harjoitella, vaikka säät ovat ankeat ja kyllästyttää. Tämä siis henkilöille, jotka haluavat RATSASTAA, ei ratsastella.

Jäin miettimään asiaa. Syyllistyn melko usein ratsastelemiseen, mutta onko se tuhmaa? Kaverini painotti, että jos hevosen lihaksistoa pidetään asianmukaisesti yllä, se pysyy ehjänä. Samahan se on ihmisen kanssa: jos jomottelee milloin mistäkin, on lihasten kehittäminen hoitomuotona aivan paras. Nyt mietityttääkin miten pidän hevosen lihaksiston tasapainoisena.

Ei helkutti. Kuva: Mari Stendahl-Juvonen

Kaikki ammattilaiset hokevat aina, että ratsasta sitä hevosta TAKAA ETEEN. Ööö, joo? Ongelmat ovat usein siinä, että joko hevonen kipittää tai sitten se ei mene riittävästi eteen, eli on POHKEEN TAKANA. Silloin täti miettii, että millä hitolla mä saan sen reippaammin eteen, jos ei se pohkeesta lähde, eikä raipallekaan lotkauta korvaa. Apua! Haluan nähdä, kun joku ammattilainen hoita homman. TÄLLÄ HEVOSELLA.

Ammattilainen menee selkään. Hevonen vastustelee hetken pohjetta, mutta ryhtyykin sitten askeltamaan tehokkaasti eteenpäin. Shit! Miten se sen teki? Ei potkinut ja huiskinut, ei kaivanut jalalla. Sinne läks hevonen, ETEENPÄIN, KOHTI OHJAA. Mikä on tämä mysteeri?

No niin! 45 min myöhemmin. Kuva: Mari Stendahl-Juvonen

Koska olen sisäisesti salapoliisi, otin selvää. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että kyse on vartalon hallinnasta. Ammattilainen häritsee hevosta niin vähän, että hevonen pääsee eteenpäin. Olen törmännyt tähän pulmaan omassa ratsastuksessani. Välillä on tuntunut siltä, että keventäessä ajan hevosta eteenpäin, kun istun alas, ja jarrutan<<<<<<<<<, kun nousen ylös. On vaatinut melkoista kikkailua vääntää minut satulaan niin, että hevonen HALUAA JA KYKENEE liikkumaan eteen. Silti romahdan välillä jarruttamaan. Ärsyttävää.

On hirveän kiva kuulla, kuinka aina sanotaan, että ratsasta se hevonen pyöreäksi ja eteen. Tai että hevosen pitää liikkua SELÄN LÄPI. Vielä kun joku kertoisi, että miten helvetissä onnistun sen tekemään.

YLEENSÄ KÄY NÄIN: Alkuun Hilppa on ihan jees ja kiva. Sitten se väsähtää ja alkaa temppuilla. Seuraa riitelyä, kenties pukittelua. Riitely ei äidy pahaksi, mutta erimielisyyttä esiintyy. Lopuksi se kulkee SELKÄÄNSÄ KÄYTTÄEN JA RENNOSTI. What the – pitääkö aina käydä tämä älytön kaari? Enkö voi oppia?

Summa summarum: pitäiskö enemmänkin opettaa ihmisiä istumaan satulassa, kun temppuilla niin perkuleesti? Ne temputhan on itse asiassa varsin helppoja, kun ihmisen ja hevosen yhteistyö on kunnossa.

Toisella meistä on ihan helppoa, toisella ei. Kuva: Mari Stendahl-Juvonen