Tervetuloa tänne uskoontulleiden palstalle!
Hevoseni on sitten viime kerran ollut, juu, Viikissä kengityksessä. Tällä kertaa pääsimme askeleen eteenpäin, kavioon ei tullut enää pohjallisia. Saattaapi olla, että ensi kerran jälkeen ei tarvitse enää matkustaa kengitykseen, vaan kengittäjä matkustaa meidän luo. Upeaa.
Taisin löytää myös aivan fantastisen vuokraajan. Minua parempi ratsastaja, joka haluaa viihtyillä hevosen kanssa, eikä hinkata koulua uralla. Mikä unelmien henkilö! Olen siunattu.
Ja sitten se jumalallinen ilmestys, nimittäin eläinlääkäri-kiropraktikko Sybil Moffat. Jestas, että voi ihmisellä olla hevosen tajua. Kuulin huhua, että tällainen henkilö saapuu syyskuulla Vihti Dressage Centeriin. Varasin ajan. Puhuttiin, että nainen parantaa hevosen kuin hevosen, vaikkei vaivoja olisikaan. Otin riskin (ja tukon rahaa) ja läksin tutustumaan tilanteeseen. Uinhan rahassa, ja siitä piti päästä äkkiä eroon.
Ensin ystävällinen, hiljaisen oloinen Mrs Moffat halusi nähdä kopukkani liikkeessä. Ei sanonut mitään. Sitten alkoi kopelointi ja kauhonta. Sitä kesti noin tunnin. Hevoseni katsoi minua välillä kysyvästi, mutta otti silti kaiken irti ja päästi alahuulen roikkumaan ja heitti ylähuulen törrölleen. Autuus!
Sitten aloimme jutella Sybilin kanssa. Nainen kehui hevostani: onpas sinulla Katja siinä kiva heppa! Käyttäytyy kivasti. Vaikuttaa todella nastalta ystävältä. Sanoin, että näinhän se kuule Sybil on. Naulan kantaan. Kävimme läpi perus-perheasioita, mutta sitten taas takaisin hevoseen. Sybil nauroi huolestuneelle ilmeelleni ja sanoi: kuule, nämä tämän hepan vaivat on aivan minimaalisia! Muutama päivä lepuutusta ja sitten alat ravailla eteen-alas. Tää on aivan mahtava heppa, hei! Ja se on selvästi tyytyväinen elämäänsä.
Hyvä etten itkenyt kotiin mennessä. Kuinka onnellinen voikaan olla laitettuaan satasia syrjälleen? Sitten vaan kohti uusia seikkailuja. Ja: kahden viikon päästä meille tulee se poni. Ounou. Siihen asti, heip!
Viimeisimmät kommentit