Ahh! Vihdoinkin se on hoidettu! Pimpernelli aka Hilppa on toimitettu turvallisesti KS-tallille hankkiutumaan raskaaksi. Tällä mahdollisella tulevalla vauvelilla on toinenkin omistaja, ja se on Wanhan Koulun Tallin voimanainen Anne-Leena Pellikka. Ja sattuipa myös niin somasti, että juuri Wanhan Koulun Talli palkittiin tänä vuonna liiton toimesta vuoden parhaaksi seuraksi! Olen siis hyvässä porukassa.
No mutta asiaan: läksin 2.5. aamutuimaan liikkeelle, sillä piti käydä Puuilossa hakemassa hevoselle Greenmixiä mukaan. Tähtäsin kauppaan tasan klo 8, kun se aukeaa. Mutta miten kävi? Maailman mukavimmat Espoon Puuilon tytöt ilmoittivat, että tuote on loppu. Voihan penaali. Nimittäin edellisenä päivänä olin käynyt apteekissa hakemassa hevoselle lisää pahoinvointilääkettä (Metoclopramide) ja sieltä kerrottiin, että se on tukustakin loppu. Voi helvata! Kesällä se ei haittaa, kun on laidun ja sulavaa syötävää, mutta siihen asti tarvitaan tukea. Sain 40kpl paketin.
Sitten lastaamaan hepsua. Oli aikomus viedä Pimpernelli Hauholle ja ajaa saman tien takaisin, sillä työt alkoivat klo 14. Onneksi minulla on juontopari Radio Nostalgiassa, Arttu Harkki, joten ajattelin, että soitan vaan Artulle, että saatan myöhästyä pikkusen.
Matka meni hienosti, lastaaminen myös. Kun saavuimme tallin pihaan Hilpalla meinasi sieraimet revetä. MIEHEN TUOKSU! Se alkoi välittömästi ruikkia pitkin. Veimme sen Kikka Elfvingin kanssa tarhaan. Sattumalta muuten juuri Kikan: hän aloitti työt KS-tallilla juuri silloin kun Hilppa syntyi! Hilppa taisi olla ensimmäinen varsa, jota Kikka oli auttamassa ulos. Ihanaa!
Ohitimme nuorten miesten tarhan (2-3v oreja), ja Hilppa meinasi nyrjähtää. Se meni omaan tarhaansa esittelemään omia liikesarjojaan ja ruikkimaan pitkin. Sanoin HIlpalle, että sulta loppuu kohta materiaali tolla ruikkimisvauhdilla, muista juoda.
No eikäkö sitten äkkiä takas auton rattiin ja kotia päin. Tai siis töihin. Ja siinähän kävi niin, että aikaa ei ollutkaan runsaasti. Kyydissäni oli myös koira. Oli siis PAKKO ehtiä kodin kautta. Tässä vaiheessa puhelimeen tulee viesti: ARTTU TÄNÄÄN POIS, KATJA JUONTAA YKSIN. Ei perkele! Onko tilanne nyt se, että ajan suoraan Kaapleitehtaalle trailerin kanssa ja salakuljetan koiran studioon? Ikään kuin lisätäkseen tunnelmaa Taivaan Isä pisti melkoisen tuulen päälle. Ja voin kertoa, että kun kovassa sivutuulessa ajaa moottoritiellä traikun kanssa, on oltava kädet aika tiukasti kiinni ratissa. Jösses, että se koppi meinas tempasta meidät peltoon! Ja tämä Ahteemun ihana koppi on sentään tuhti! Mitä se olisikaan ollut kevyen alumiinirotiskon kanssa.
Ehdin niukin naukin heittämään sekä koiran että traikun kotipihaan ja olin töissä 13.55. Lähetys alkaa klo 14 uutisilla. HUH! Meinas mennä tiukille, onneks ei mennyt.
Viisi päivää myöhemmin olen soittanut Hyvinkään hevossairaalaan ja itkenyt heille, että hevoseni lääkkeet ovat tukusta loppu. Heille valkeni asia tässä vaiheessa. Sanoivat, että täältä löytyy kaksi 100kpl pakettia, tuu hakeen. Niinpä sitten läksin hakemaan niitä ja Hankkijalta hain jotain Greenmixin tyyppistäkin ja ajoin perjantai-iltana taas Hauholle. Kyllä kannatti: siellä oli vastassa NIIN seesteinen ja onnellinen tamma, jolla oli uusi paras ystävä, Mustikka. Tytöt tulivat kuulemma saman tien niin hyvin juttuun, että eivät malta olla hetkeäkään irti toisistaan. Asuvatkin vierekkäisissä karsinoissa. Voi autuus!
Tulipa hyvä mieli kaikesta hässäkästä huolimatta. Kyllä Tössä vaan on paras! Ja saapa nähdä miten itse asia etenee kevään mittaa!
Nyt laitan huulipunaa ja lähden Kultainen Venla-gaalaan. Ollaan ehdolla Vuoden Musiikkiohjelmaksi Elämäni biisin kanssa. Wish us luck!
Viimeisimmät kommentit