Villanen höylää vanhat pois.

En haluaisi olla kengittäjä. Ei siksi, että työasento on kammottava tai siksi, että hevoset osaavat olla kenkkujakin, vaan siksi, että hevosenomistajat ovat niin hulluja.

“Joo, ei hevosten kanssa vaikeaa ole, mutta ihmisten kanssa saattaa hyvinkin olla. Onneks mun asiakkaat on aivan huippuja”, kommentoi Riina Villanen (Horses First), josta tuli ensimmäinen naispuolinen kengityksen Suomen mestari 2015. Tutustuin Riinaan 2009, kun hän alkoi kengittää edellistä hevostani Jaskaa. Olin täysin öönä, sillä Riina laittoi minulle tekstiviestin milloin hevosellani on kengitys. Siis hän kertoi milloin tulee! Mitä ihmettä?

“Asiakaspalvelu on pikku hiljaa hiipimässä tähänkin hommaan. Tämä ammatti on vähän semmoisten tyyppien alaa, jotka eivät ole niin hirveän innoissaan puhelimista ja aikatauluista, keskittyvät mieluummin itse asiaan ja unohtavat muun. Vanhojen kengittäjien kohdalla sitä vielä kestetäänkin, mutta uusien, alalle aikovien pitää jo alkaa ottaa asiakaspalvelukin huomioon. Muuten ei saa asiakkaita”, Riina avaa.

Riina kuumakengittää. Se haisee – kiinnostavalle.

Tässä sovitetaan kuumaa kenkää. Ei satu, tulee varmemmin sopiva.

Mennäänpä sitten kavioasioihin! Kauhea itku oli kesällä, kun oli niin kuivaa. Ihmiset olivat huolissaan kavioiden voinnista. Oliko syytä?

“No ei tosiaankaan! Viime kesä oli kengittäjän näkökulmasta paras miesmuistiin. Kaviot oli paremmassa kunnossa joka hevosella. Hevosen kavio on niin kuin taulusieni. Se imee itseensä kosteutta ja leviää. Siitä tulee pehmeä. Pehmeä kavio ei kestä lainkaan niin hyvin kuin kova. Pehmeään kavioon tulee ihan pienen pieniä halkeamia ja ne tulee esiin, kun kavio kuivuu. Tähän ei auta mitkään öljyt tai rasvat, kaviolakka saattaa auttaa vähän kavioon, jolla on taipumus liuskottua. Ihan vastaavasti kuin kynsilakka jeesaa vähän liuskottuvien kynsien kanssa.”

Masalle tehdään etusiin pohjalliset ja sinne väliin mössö, joka estää hiekan ja kvien hiertymisen pohjallisen ja kavion väliin. Se myös tasaa painetta.

No kappas! Näin sitä oppii. Tuntuu, että yhdellä jos toisellakin on kengityksen kanssa jotain ihmeellisyyttä. Mistä se johtuu, vai luulenko vain?

“Kyllä sä voit olla jäljilläkin. Puoliverisiä jalostetaan koko ajan dynaamisemmiksi ja isommiksi, mutta kavion kehitys ei pysy perässä. Se ei kestä sitä, mitä sen pitäisi kestää, koska sitä ei ole jalostettu samaan tahtiin. Kavion jalostukseen ei kiinnitetä yhtä suurta huomiota kuin muiden elementtien. Tässä on ero suokkien ja puoliveristen välillä. Suomenhevonen oli alkujaan työhevonen, ja siksi sen kavioihin on enemmän kiinnitetty huomiota, ja se näkyy. Ne on keskimäärin paremmat””, Villanen kertoo.

Siiten on vielä tämä peruskyssä: miksi pitää kengittää? Eikö ne pärjää ilman?

“Lepohevoset ja vähällä käytöllä sopivilla pohjilla liikkuvat hyväkavioiset hevoset eivät tarvitse kuin säännöllisen vuolun. Suurin osa aktiivisessa käytössä olevista hevosista tarvitsee kuitenkin kengät, koska kaviot kuluvat enemmän kuin kasvavat. Kavioon naulattava teräskenkä on ylivoimainen materiaali. Sen pystyy helposti ja nopeasti muokkaamaan jokaiselle yksilölle jokaiseen tarpeeseen millilleen sopivaksi, se kestää riittävästi kulutusta ja on hinnaltaan edullinen.”

(Tähän kommentoisin itse, että Pullukan kaviot eivät kestäneet edes oloneuvoksena hiekkatarhaa. Kavio kului pelkästä tarhassa möllöttämisestä aivan nysäksi. Sekin on siis yksilöllistä.)

Vastakkain asettelu on siis turhaa. Kengittäjä haluaa hevosen parasta ja usein myös tietää mitä se on. Kengittäjä on koulutettu hommaansa, ja parhaat kouluttavat itseään koko ajan lisää.

“Mä olen hinnoitellut itseni niin, että mulla on varaa vastata puhelimeenkin ja palvella mun asiakkaita. Mulla on myös mahdollisuus kouluttautua. Jos ottaisin 70/kerta, siihen ei olisi mahdollisuuksia. Mulle on tärkeää, että pystyn tekemään työni niin hyvin kuin mahdollista.”

Valitettavasti Riina ei ota tällä hetkellä uusia vakikengitettäviä. Sori!

Masan valmis käpälä.