Tämä jää päälle.
Ehdinkin jo Facebookissa mainita, että näin ihmislenkkeilijän, joka oli ep. Näin myös oravan, joka tahditti. Miten näitä onkin niin paljon? Jään päivittäin kiinni siitä, kuinka katselen koirani ravia ja laukkaa, ja haluaisin niin ratsastaa sillä. Onneksi se on mahdotonta, koska koirani on vehnäterrieri, ja painaa 15 kiloa. Mutta on sillä hieno laukka! Ehkä barbie selkään…?
Muitakin koiria katselen mielelläni sillä silmällä. Toisinaan näkee hienoja lisäyksiä, erityisesti jos näköpiirissä on villieläimiä, kuten jänö tai peura. Eläinlääkärissä olen selittänyt ihan tosissani, että koira ei liiku kunnolla selän läpi.
Joku vuosi sitten olin merellä, ja matkasimme jollekin luodolle sellaisella pikaliipparilla, jossa on tangot, josta pidetään kiinni. Aallot tulivat muutaman metrin välein ja sitten aina pudotus. Ihan kuin olisi mennyt innaria! Oikein keskityin, että istuntani pysyy kasassa koko ajan. Myötäsin myös sopivasti, en liikaa. En usko, että muut matkustajat näkivät asiaa niin.
Pyöräily on ärsyttävää, kun istunnalla ei voi jarruttaa. Painoapu otetaan sentään vastaan käänyttäessä. Katselen kauhulla pyöräilijöitä, joilla on poljin keskellä jalkapohjaa. Senhän kuuluu olla päkiän alla! Myöskin muodikas katupyöräily selkä kyyryssä vaikuttaa epäilyttävältä. Kaikin puolin.
Koiraa ulkoiluttaessa käytän puolipidätteitä, tosin vain kädellä, mutta kuitenkin. Toimii ihan hyvin! En muutenkaan juurikaan jää vetämään hihnasta, koska kaikkihan tietää, että se vaan juoksee alta, jos niin tekee. Olisikohan suorastaan järkevää laittaa koirallekin kaksi hihnaa? Tulisi siinä harjoiteltua tasaista tuntumaa.
Autoa pyrin käyttämään pienillä avuilla. Maltillinen kaasu ja jarru. Pitää reagoida heti! Vaikka se ei reagoi istuntaan, muistutan aina silloin tällöin itseäni siitä, että selkä on hyvä pitää suorassa. Jos pitää lähteä äkkiä esim. valoista, kyynärpäät heilahtavat aika helposti sivuille. Tyypillinen virhe minulle.
Ratsastus on sillä tavalla kokonaisvaltainen laji, että se jää mielikuvatasolla päälle aika tukevasti. Hyvinkin intensiivinen tunti vie pois tästä maailmasta pitkäksi aikaa. Yhtäkkiä ei näe liikenteessä muita kuin vetoautoja ja koko maailma kiertyy hevosten ympärille. Omaa arkeani värittää nyt tamman kiima ja sen ilmentyminen. Sitä miettii ihan surutta, että mitenkähän omat kuukautiset, oliko ne viimeksi ihan linjassa vai oliko heittoa edelliseen.
Vielä en ole onneksi alkanut pelästyä postilaatikoita tai puunlehtiä. Se on varmaankin next level. Sitä odotellessa.
Odottakaa, käyn vain nopeasti laittamassa autolleni yöksi loimen!
Itse muistan pyöräillessä aina katsoa estettä (pyörätelinettä/suojatietä) lähestyessä. Autolla kaasuttaessa rento istunta, ei saa jännittää pakaroita ettei jarruta vahingossa! Myös autolla kääntyessä pitää muistaa että katse ohjaa käännöstä 😁
Juuri näin!
😀 Pyörällä kuopat ja kummut on hyvä mennä kevyessä istunnassa.
tottakai!
Olipa kyllä helpottavaa kuulla, että en ole ainoa joka katselee, miettii ja fiilistelee näitä asioita! Hauskintahan tässä on se, että näin päätoimisena opiskelijana rahatilanne ei ole antanut periksi ratsastaa enää noin viiteen vuoteen. Siitä huolimatta joka kerta, kun ajan tiettyä reittiä yliopistolle, ratsastan pyörälläni pylly vain kevyesti satulassa kahdesta ihan tietystä kuopasta, koska niiden tuntu muistuttaa elävästi vaatimatonta jumppasarjaa.
Hullulla halvat huvit, opiskelijalla (on oltava) ilmaiset.
Meitä on monta.
Joskus intensiivisen tunnin jälkeen kotimatkalla seuraan katseellani reittiä (seuraavalle esteelle) tai tsekkaan onko polkupyöräni riittävästi asettunut ja taipunut (aika harvoin se on). Onhan noikin hyvät asiat tsekata, mutta mites se muun liikenteen seuraaminen…. 😀
Fillarin asettaminen saattaa olla riski!
Samaistun täysin tuohon!
Juuri eilen koiran kanssa iltalenkillä totesin että meneepä se hyvässä avotaivutuksessa tossa metsätiellä, ja varsin sujuvasti vielä vaihtaa vastataivutukseen, tosta noin vaan, askeleessa!
Sanovat että ratsastus on kuin polkupyörällä ajo, kun sen kerran oppii, sen osaa aina. Mulla oli aikanaan muutaman vuoden tauko ratsastuksessa, ja kun taas pääsin hevosen selkään, tuli jokainen liike täysin selkärangasta, kuin ei olisi taukoa ikinä ollutkaan!
Nyttemmin ostin polkupyörän ja uskoin vahvasti että pyöräilyn jalo taito tulee täysin samalla tavalla. Ei tullut. Hyvä etten kaatunut. Ei se vieläkään täysin sujuvasti etene, mutta ehkä talveen mennessä hallitsen tämän monimutkaisen välineeni.
Ratsastus on kaikkialla, yritäpä päästä siitä irti joskus!
Koirat on dressagessa tosi hyviä, olen myös huomannut!
Autolla ajaessa pysähdyn edelleen niin että otan avut irti enkä jää puristamaan. Vapaalle ja jalka pois jarrulta. Ratsastin viimeksi 8 vuotta sitten….
Se on oikein.
Kuinka moni täällä myöntää pitävänsä koiranhihnaa, kassin sankaa tms. kädessä niin, että se kulkee pikkusormen ja nimettömän välistä? 😀
Varmaan kaikki jolla on koira!
Olen joskus nauranut hyvän tovin itselleni kun kottikärryjä lykkiessä huomasin maiskuttelevani nille. Ehkä ne liikkui aavistuksen ripeämmin?
You’ll never know!
Juuh mulla se next level tuli aika nopeaan. Olin kävelemässä paikasta a paikkaan b pienellä pätkällä metsätietä. Jostain lensi etempänä valkoinen muovipussi tielle, ja pieneksi hetkeksi pidätin hengitystä ja odotin
pakoreaktiota..onneksi ei tarvinnut ottaa haltuun kuin itsensä 😀
Hyvä, rohkeesti vaan!
Loistava teksti!
Polkupyörä tottelee ihan hyvin istuntaa, mopo ja moottoripyörä erittäin hyvin. Sitten pitikin istua autoon ja se ei totellut yhtään! Kesti hetken kun oikein opettelin, etten joka mutkassa anna painoapua 😀
On se silti hyvä pitää mukana, niin on ns. lihasmuistissa.
Tutulta kuulostaa. Joskus olen jopa saanut itseni kiinni ruuhkaisessa kaupassa siitä, että olen yrittänyt heilauttaa kiukkuisesti häntää tai irvistänyt (onneksi vienosti) ihmisille, jotka ovat tulleet hyllyillä liian lähelle. Toisaalta, joskus olen yrittänyt kiinnittää turvavyötä hevosen selkään päästyäni…
Ei se turvavyö huono ajatus olisi.
Mulla ratsastus on tullut mukaan jopa kutomiseen… lanka kulkee pikkurillin ja nimettömän välistä 😂
Oikein. True horsewoman!
Samaistun täysin! Itse aina maiskuttelen muillekin eläimille kuin hevosille, joskus jopa ihmisille. Välillä tulee myös ihmisiä kehuttua niin kuin se olisi eläin, sillein oikein yli-positiivisesti kirkkaalla ja innokkaalla äänellä, jotta se nyt varmasti tajuaa tehneensä oikein, kun ei voi varmaksi sanoa ymmärtääkö se mitä puhun. Toisaalla tulee taas tavaroille puhuttua, yleisin on ehkä sana ”paikka”, sillä täytyyhän tavaralle kertoa, että nyt täytyy pysyä siinä vaikka olo tuntuu ehkä vähän huteralta
Toimii! Kokeiltu!
Ihana! 😃😃
Autolla ja pyörällä liikkuessa on käännöksissä myös hyvä pitää mielessä ulkoavut ja istunnalla kääntäminen. Paljon jouhevammin menee kun muistaa pitää oman keskivartalon tuen ja kääntää kyljestä. Samoin hidastettaessa muistakaa se istunnalla pidätys! Pyörällä pitää toki myös muistaa kevyen istunnan treenaaminen ja esteelle myötääminen aina töyssyjen kohdalla. Pyörällä muuten etäisyyden arviointi esteelle osuu aina nappiin! Miksei hevosella..?
Eikö oo kumma?
Sattuipa tämä sopivasti, juuri hiljattain pyöräillessäni ajattelin että ”istu hännän päälle”, siirsin painoa taaksepäin, pito vatsaan ja hartiat rennoksi. Johan tuli polkemiseen pontta ja pyörän etenemiseen taatusti ilmavuutta ja ryhtiä. Valitettavasti myös säikähtelen jo kovia ääniä, postilaatikoita, koiria yllättäviä ihmisiä ja muuta vaarallista jo ennen kuin hevonen säikähtää, jos säikähtää. Ilman hevostakin yllätän itseni pälyilemästä epäluuloisesti tienvarsilla olevia asioita. Niin se vain viiraa, myönnettävä on.
Ajan mutkateillä kurvit kuten esteradalla. Rauhallinen hyvä perusvauhti sisään ja jo mutkan aikana pikku hiljaa kaasua että lähdetään hyvin suoralle 😀
Mittaan laukkoja lyhtypylväiden väleistä autoa ajaessa: YYKAAKOOHYPPY niin menee matkatki nopeeta
ai että, ihan kyyneleet tuli silmiin tätä lukiessa :DD
<3
Ihan mahtava kirjoitus, voin samaistua! 😀
Ajoin tuossa vuosi sitten autokoulun syventävän vaiheen liukasajoa kaarevalla radalla ja opettaja kehui että katson oikein. Katse nimittäin osoitti sinne minne kaarre näytti, vaikka autolla kaarre menikin välillä pitkäksi. Ainakin siis jotain jäänyt ratsastustunneilta mieleen, vaikken ratsastanut ole muutamaan vuoteen.