Aion isona syödä sopivasti ravinteita.

Olen taas kerran tehnyt mittavan virheen hevoseni kanssa. Juuri niin kuin kaikki maailman hevoskuiskaajat yhteen ääneen kuiskaavat, että ei saa tehdä, olen tehnyt: antanut hevosnameja kädestä ilman sen kummempaa syytä. Ihan vaan, koska niitä oli. Vähän niin kuin me ihmiset vedellään suklaata tässä joulun aikaan – koska sitä on. No, nythän se valkea kuningatar tietty vaatii namipalaa joka mutkassa. Tokihan kohta se ei enää niitä saa, koska ne loppuu, enkä uusia osta. En ostanut näitäkään, lapsi sai ne pikkujoululahjaksi. Syyllistäkää vaan! Olen hevosia inhimillistävä täti, hevostalouden karmein uhkakuva.

Ja sitten toinen pulma. Hevosellani oli ennen varsaa melko ankeat kaviot. Kasvu oli hidasta ja aina oltiin lohkeilemassa. Siihen pulmaan aloin lappaa hevoseen biotiinia. Ensin katsoin ohjeita ilman rillejä, jonka johdosta lapioin hevoselle viisinkertaista annosta pari viikkoa, ja ihmettelin miten näin pieni purkki voi riittää mihinkään. Hups. No, rillien kanssa materiaali muuttuikin melko riittoisaksi. Kavion laatu on parantunut merkittävästi, johtuu se sitten varsomisesta, kengättömästä ajasta, biotiinista tai horoskoopista, sama se. Nyt mietinkin pitääkö biotiinia syöttää edelleen. Jotkut ovat sitä mieltä, että se auttaa vain jos usko on riittävän kova.

Toinen on tämä nivelhomma. Harvalla 15-vuotiaalla hevosella nivelten tilanne paranee vuosien saatossa. Niinpä olen syötellyt hevoselleni MSM:ää ja popsinut sitä myös itse. Että oltaisiin vetreitä. Sitten kuulin jostain, että se mitään auta, jos haluaa niveliin jeesiä, pitää piikittää. Yök. Ei tunnu kivalta ajatukselta.

Eräs kaveri sanoi, että vitamiinia pitää lappaa jatkuvalla syötöllä. Toinen taas on sitä mieltä, että vitamiinien oma tuotanto lakkaa, jos niitä paukuttaa koko ajan menemään.

Sitten on niitä, joiden mielestä kaura ja heinä ja kivennäiset on ihan hyvä setti, eikä muuta tarvita. Joku taas pitää kauraa kaiken pahan alkuna ja syöttää pelkkää mysliä. Ja heinästäkin pitäisi koko ajan olla mittaamassa sokeria, ettei tule vaikka jotain saamarin kakkostyypin diabetesta.

Ei ole helpoksi tehty tätä. Toisaalta, syötät mitä syötät, mutta jos hevonen liikutetaan huonosti ja väärin, se kipeytyy ja on aivan romu. Hiphei. Tai syötät mitä syötät, niin joku alkaa avautua, että tolla keinoin saatat hevosesi ennenaikaiseen hautaan. Ok.

Ja juoko ne tarpeeksi? Mistä tietää juoko ne automaatista riittävästi? Ja herran tähden, Pullukka dippaa sekä kaurat että heinät juomakupin kautta, miten se ei kuole ähkyyn? Eihän kauran kanssa saa antaa vettä, siunaa ja varjele! Nyt en saa nukuttua.

Mitenkähän tuntihevoset voi ikinä jäädä edes eloon? Tuskin niiden hivenaineita mitataan kokoa ajan pipetin kanssa. Tai loimimääriä venkslaillaan niin, että itsellä valuu hiki. Tai pintelöidään tarhaan tms. Ehkä ne vaan on järeämpää tekoa. Semmosia hyviä.

Jarruja on hyvä kokeilla aika ajoin, etenkin talvisaikaan.

Kiihtyvyys on myös tärkeä ominaisuus.

Mikäs tämä liikesarja on nimeltään?

Kuvissa Hilppa pikku peura noin viikon ikäisenä. Muistaakseni.