Ei tässä mitään vehkeilyn makua ole!

Tekevälle sattuu, osa 3756. Eilen olin menossa juoksuttamaan Hilppaa tuntien jälkeen. Maneesissa oli vielä jokunen ratsukko kävelemässä. Neiti Potkamolla tuntui olevan puhtia kerrakseen, se hieman kipitti kävellessä ja kakkaili lukuisia kertoja. Vastapainoksi olin saanut päivemmällä viestin kaveriltani, joka kertoi, että Hilppa oli nukkunut karsinassaan seisaalteen, niin, että oli nojannut TOISELLA SILMÄLLÄÄN KALTERIIN. Miksipä ei? Kun on vahva silmä, siihen voi nojata.

No mutta. Mentiin maneesiin ja kiinniteltiin remmit. Laitoin sivuohjat ja pistin lemmikin ympyrälle. Jokusen ravikierroksen jälkeen Hilppa totesi, että nyt riittää hiippailu, alan sikailla. Niinpä hän otti ja ponnahti pystyyn ja laskeutui kivasti niin, että juoksutusliina jäi etujalkojen väliin. Siitäkös sitten kriisi tuli. Tajusin päästää irti, sillä jalkahan siinä olisi parhaimmillaan irronnut. Potkamo hölkkäsi siitä sitten suoraan Open käsiin, sieraimet levällään. Muut hevoset toljottivat kauhuissaan, ratsastajilta meni varmaan yöunet. Tilanne oli kuitenkin sekunneissa ja ruumiitta ohi. Se tässä kasvatushommassa on kyllä kiinnostavaa, kun koko ajan valkenee mitä kaikkea voikaan tapahtua. Enpä olisi tätäkään arvannut, etenkään sivuohjien kanssa. Niin se vaan kuitenkin meni. Seuraavaa kommervenkkiä odotellessa!

Satuloitakin ilmaantui tällä viikolla kaksin kappalein sovitettavaksi. Kokeilen niitä vielä itseni kanssa tänään illalla, mutta äkkiä katsottuna toinen on liian iso Hilpalle ja toinen liian pieni minulle. Mutta en vielä romahda, kyä tää tästä.

Maailman levein penkki, ja meille liian kapea. Huoh.

Ja tällä viikolla hevoskokoelmani laajeni taas! Viikonloppuna kisoissa sattuneen kömmähdyksen jäljiltä eräs heppa jäi vaille toista ratsastajaansa, joten kuka viittasi ensin, että minä voin auttaa? Kyllä, minä. Ja siis niin hauskaa! Karmean kiva pieni heppa, semmoinen suokinoloinen pötkylä ja vielä Hilpan naapuri. Hilpalla menikin tunteisiin, kun harjailin naapurin ruunaa ja juttelin sille. Hilppa ensin toljotti ja alkoi sitten HIRNUA. Sen jälkeen se juoksi kahdeksikkoa omassa kehikossaan. Näin kerään omalle varsalleni uusia kokemuksia! Miten suhtautua siihen, että omistajani ääni tulee toisesta suunnasta.

Tänään luontoon! Saas nähdä millä penkillä. Ja millä kaikilla ratsuilla.

Hilpan naapurinpoika <3