Kylläpä tässä vierähtikin tovi, että sain selkäni kanssa lasketella iloisesti menemään! Viime viikolla otettiin Katjasta mittaa Tempaus Areenalla, ja kyykkäsin oman personal bestini. Perse olis siis ns. töissä. Siinä sitten ilakoitiin, ja valmentaja sanoi, että voi tulla kipeät päivät. Okei, mietin, enkä oikein tiennyt mitä odottaa. NO: perse ei liiemmin kipeytynyt, mutta meni niin jumiin, että jumitti selän, joka ei nyt jousta siis milliäkään mihinkään suuntaan. Voin kertoa, että tässä tilassa ratsastaminen on yhtä hevon persettä. Ensimmäiset kevennykset lähettää semmosia sähköiskuja suoraan otsaan, että morjens. Onneksi tilanne yleensä helpottuu ajan myötä. Silti: hevonen liikkuu huonosti jäykän ihmisen alla.

Muistatteko, kun nuorena joustettiin ristiselällä? Oikein kunnon rynkytysravissa joustettiin selällä niin maan perkuleesti! Nythän sellainen peli ei vetele. Viisaimmat tietää, että selkä ei semmosta hommaa vuosikymmeniä kestä. Pitää joustaa vatsalla. Kun on selkä tarpeeksi kipeä, se hoituu automaattisesti.

Mikä on ongelma? No se, että hevosparka on itsekin hieman selästään arka, sillä molemmat ”niksautetut” paikat, eli kaularanka ja lanneranka komepnsoivat keskiselkään. Se siis kipeytyy helposti. Tilannetta ei myöskään helpota satula, joka valuu eteen. (Satulasieepo tulossa onneksi tänään) Oman osansa jäykkyyteen tuo perkeleellinen jää, joka hokeista huolimatta pistää hevosenkin välillä luistelemaan. Kaiken kaikkiaan ankea tilanne.

Sinänsä voisin pitää pääni kiinni, sillä hevonen on terve, viimeisiä kortisoneja vedellään, ruoka maistuu, kakka kiiltää ja korvat on pystyssä. Ei kipuryppyjä. Omakin selkä on hoidettavissa (osteopaatti maanantaina, siihen asti keikun pylly tennispallon päällä ja yritän nujertaa piriformiksen ylivaltaa). Kiukuttava tilanne on siis väliaikainen. Niin kuin toisaalta kaikki tilanteet hevosen kanssa!

Oman kivan lisänsä jäykkään selkään tuo se, että joka kerta kun aivastan, meinaa tulla pissat housuun. Sama tapahtuu myös joka kerta kun meinaan liukastua. Eläköön vahdevuodet ja mureneva ruumis! En kuitenkaan suostu missään olosuhteissa antamaan periksi. Uskon, että lunta vielä tulee, päästään lumiralliin ja selkäni oikenee.

Olin joku aika sitten kolme viikkoa flunssassa. KOLME VIIKKOA! Ei saakeli, ihan kauheeta. Suurin vitsi (ja ainoa), oli se, kun HYVÄ TERVEYS -lehdestä soitettiin, että haluavat haastattelun. Silloin nauru maittoi! Olen juuri oikea ihminen lehteenne.

Hei joulu tulee! Nyt, jos sallitte pienen mainostuksen, toivoisin, että huomioisitte seuraavat lahjaideat:

• Hevosurheilun vuosikerta
• Back on trackin KAIKKI (siellä muuten viime hetken alennus menossa just nyt!)
• Hipposportista vaikka mitä, pienellä budjetilla vaikka satulasaippua, jolla voi hoitaa myös saappaita!
• St Hippolytin kivennäinen, joka on ylivoimaa! (nykyään suunniteltu juuri pohjoisen hepoille)
• Autolle.comista kunnon vetoauto
• Kirjakaupasta Kavioliitossa-kirja

Sitten vaan: heavy shopping!