Terveisiä tontun persuuksista! On nimittäin kylmä ja märkä, mutta olen varmasti ainoa, jolla näin on. Eheh. Ei siis siitä sen enempää!

Justiinsa nyt alkaa kuulemma lumimyräkkä, ja se tarkoittaa sitä, että alkaa vimmattu hokkienruuvaus. Voihan muna. On nimittäin semmoinen homma, että meitsin heppa ei ihan vielä tajua, että amatöörin pitäisi antaa rauhassa kaivella reiät puhtaiks ja sitten hakea jengoja oikein. Tämähän ei liian monesti ole mikään läpihuutojuttu. Lenni taas ei sellaista ymmärrä vielä ollenkaan, koska tasapainonsa on (vaikkakin hyvä ikäisekseen) vielä huono. Silloin kavio jysähtää maahan aika liukkaasti, vaikka olisi mitä tekeillä. Huh. Lähettäkää esirukouksia!

Muut asiat sen sijaan: ihan okei! Justiin tällä viikolla olin tunnilla, ja ope kysyi miten on mennyt. En oikein osaanut kommentoida mitään, koska olin tehnyt niin paljon erilaisia asioita: kävellyt maastakäsin maastossa, vienyt ohjasajoon, ja toki ratsastanut. Että miten se nyt meni, hyvin kai?

Aloiteltiin sitten sellaisista lähtökohdista. Ja voin kyllä sanoa, että se on hevonen on karsinassaan miettinyt asioita: SE MENI AIVAN MAHTAVASTI! Siis oikealle. Vasemmalle kaatui aika linjakkaasti. Siitä sitten sukeutuikin keskustelu. Ajattelin, että jos tasapainotan toiseen suuntaan, hevonen ikään kuin ottaa kopin minusta ja siirtyy alleni. No ei. Nuoren hevosen tasapaino on niin hauras, että sen keskellä oleminen on tärkeämpää kuin suunta. Ja voin kertoa, että keskellä hevosta PYSYMINEN onkin välillä aika rivakkaa puuhaa. Lopputunnista (no ei tosiaankaan menty tuntia) onnistuinkin jo itse, jolloin hevonen meni kiemurtelun sijaan suoraan. Hyvä minä!

Laukannostot olivat aika karmeita, mutta edellisenä päivänä ne onnistuivat hienosti. Ei kai sitä aina voi onnistua! Mutta ravissa Lenksukka kulki niin hienosti, että sillä maksaa monet tyrinnät.

Viime viikolla Hipposportin Atte kävi tsekkaamassa satulan sopivuuden, ja se oli ok. Vielä saa hevo kuulemma levetä ihan rauhassa, ennen kuin alkaa kinnata edestä. Jee!

Kerroinko jo, että yksi kappale hampaita lähti myös? No näin kävi. Juti on tulossa joulukuulla, ja silloin päästään tutkimaan missä mennään just nyt kaluston kanssa. Se kun on kolmivuotiaalla eläväistä sorttia.

Paksuutta on saanut heppa runkoonsa, ja se on suuri ilo! Korvaamaton apu on ollut St Hippolytin Elena, jonka kanssa on sorvattu ravintoympyrää kuntoon. Mega-allergikkona (sinimailanen, soija, maissi, vehnä, ohra, kaura) se vaatiikin sorvaamista. Ja vaikka läskiä on saatu päälle, ei Lenksu näemmä kasvata kummoistakaan talvikarvaa. Olen siis tätä nykyä ns. LOIMITTAJA. Kyllä! En olis itsestäni uskonut. Näin sitä takki kääntyy kun hevonen vaihtuu.

Kävi myöskin fysioterapeutti Hurda-fysiosta! Kerta oli ensimmäinen ja siksi varsin mielenkiintoinen. Fyssari tuntee miten ja mistä hevonen lihaksiaan käyttää, ja se voi jopa paljastaa tulevat, mahdolliset pulmat. Iloista Lenniä ei juuri nyt tunnu vaivaavan mikään, vaikka jokunen paikka ymmärrettävästi hiukka kinnasikin. Rintaranka todettiin hieman jäykäksi, ja sitä vahvistetaan maasta käsin ristiaskeleilla. Rintarankahan tarvitaan nostamaan selkä ylös. Niskassa oli myös hieman jumia. Onneksi ei mitään hälyyttävää!

Huomenna piti olla ohjasajo, mutta Maken perhana tuli kipeäksi. Pitänee keksiä jotain muuta virikettä.

Summa summarum: AI TÄMÄ VOI OLLA MYÖS NÄIN KIVAA?

Ps. Tytöt voi hyvin siellä maalla! Siis paksusti! Päätettiin, että Hilpan kohdalla aloitetaan taas matkapahoinvointilääke, jottei impaktio-pirulainen pääse kiusaamaan vatsan toimintaa ja siten myös vauvan kehitystä. Sitä on turvallista syödä myös kantavana. Muistaakseni. Tsekkaan vielä Jonna Jokisalolta, joka on sivumennen sanoen Suomen kovin vatsaspesialisti. Sijaitsee Hyvinkään hevossairaalassa.

Niin että täältä tähän!