Meidän oma pikku Kymppi.

Terveisiä esikoulusta! Hilppa on nyt KOLME VEE, ja opiskelu senkun etenee. Nymanin Make käy säännöllisen epäsäännöllisesti ohjasajamassa ja juoksuttamassa, ja opettaa siinä samalla Hilpan omaa henkilökuntaakin. Kahdelle piuhalla juoksuttaminen on kyllä aikamoista touhua. Ei se ihan tollai vaan onnistu. Meinaa lipsahtaa sekasotkuks ne ohjat. Opettelua se on siis meillekin!

Tänään otettiin ihan uusi kulma oppimateriaaliin. Äitinsä Pullukka lähti metsään ottamaan haltuun vuoden ensimmäistä aurinkoista päivää, selässään lapsi. Minähän siihen sitten, että venatkaas, me lähdetään Hilpan kanssa mukaan. Päädyin lähtemään pelkän riimun varassa, koska Hilpalla oli justiin hammaslääkäri, ja suu oli vielä vähän arka. (Uusia hampaita tulee sellaista vauhtia, ettei vanhat meinaa ehtiä alta pois!)

Pullukka meni edelle, ja mukana oli tietysti myös opaskoira Mimmi, joka ei kestä hevosia (on toki tottunut, pakon edessä). Ensimmäiset noin 100 metriä Hilppa oli ihan sieraimet selällään, että mikäs helvetin kuvio tää on, mutta aika pian rentoutui. Oli jopa niin tehokas, että meni lätäköiden poikki, toisin kuin äitinsä, joka välttää viimeiseen asti kynsilakkojen lohkeilua. Itselle tuli järjetön hiki, joten kai ne elukatkin liikuntaa sai, kun könyttiin mättäillä. Hilppa pikku kavioidensa kanssa tepsutti niin sivistyneesti yli pienten puunrunkojen ja yli isojen kivien. Uskomaton pentu!

Rehellisyyden nimissä en tiedä onko kaikki varsat näin viisaita, mutta onhan tämä nassikka aivan ällistyttävä. Mennään mihin vaan ja tehdään mitä vaan, juu okei. Kaikki käy! Ei mitään sekoilua tai turhia kyselyjä. Ehkä se odottaa, että joku nousee selkään. Sit lähtee?

Satulakin on jo käväissyt Hilpan selässä. Se ei herättänyt mitään ihmettelyä, koska onhan hänellä ollut juoksutusvyö tiukallakin. Kehitysvaihe näyttää neidolla tällä hetkellä siltä, että ratsastajan laittamista selkään koitetaan syksyllä. Jotenkin Hilppa on vielä niin pallero. Näyttää ihan ponilta. Onhan se tietysti mahdollista, että se jää pieneksi, niin kuin kuulemma moni ensivarsa, mutta sittenpähän jää. Leveyttä sillä kyllä riittää, ei ole mikään suppu hän. Itse asiassa näyttää vähän quarterilta tällä hetkellä, ja se ei ole lainkaan huono asia! Quarterit on hienoa porukkaa. Nopeita, oppivaisia ja ketteriä, voiko hevoselta enempää vaatia? Voi, kokoa. No, uskon huomiseen!

Eilisen lenkin jälkeen juttelin Hilpan kanssa hetken kahden kesken. Sanoin hänelle, että sori, tässä ollaan ekaa kertaa varsaa kasvattamassa, koita kestää. Apua kuitenkin saadaan ja osataan pyytää. Hilppa oli, että ei se mitään Katja, ihan hyvin te ootte pärjänny. Niin me vissiin ollaan, koska onhan se aivan huippu tyttö. Viisas ja kaunis ja hyvin käyttäytyvä.