Tuukka, Olga, heidän lapsensa ja mää! Ja te kaikki <3

Tänään oli SE ilta. Päätettiin joskus ties millon Hästbackan jumalattaren Petran kanssa, että järkätään inokkaille leffailta. Idea tuli Petralta, mutta hän oli huolissaan saadaanko omalta tallilta 130 innokasta, joten ehdotti minulle, että lähteekö Kavioliitto mukaan. Lähteehän se!

Ja kas: kaikki 130 paikka tulivat täyteen parissa tunnissa. Hups! Sitten alkoi toki peruutusrumba ja “saanko vielä yhden lipun” -rumba. Voin kertoa, että oli paikoin haasteellista pitää lukema tasan 130:ssä. Lopulta, kun ilta saapui, kaikki sujui aivan upeasti ja tasan kaksi henkilöä eivät ilmaantuneet. Se on hyvin se! Jokaisesta paikasta kuitenkin maksettiin.

Ensi-illassa 13.3.

Aika jonka sain -elokuva on Tuukka Temosen ohjaama tarina Jaana Kivimäestä. Jaana eli vauhdikasta ruuhkavuosielämää ja ratsasti aktiivisesti kisaten, kunnes halvaantui onnettomuuden seurauksena. Tänä päivänä Jaana on paralympiajoukkueemme ratsastaja. Tuohon väliin mahtuu melko monta muuttujaa, joiden ansiosta itkin elokuvissa VIISI kertaa. En siis koskaan itke elokuvissa, en ole niitä ihmisiä. Nyt läks. Sanon: menkää, katsokaa!

Elokuvan loputtua Tuukka ja Olga tulivat juttelemaan ja vastailivat katsojien kysymyksiin. Se oli aivan huippua! Olga ja Tuukka ovat mitä kivoimpia ihmisiä ja vastailivat auliisti kaikkien kysymyksiin. Voin kutsua ilta onnistuneeksi. Kiitos kaikille paikalla olijoille!

Tämän kopukan selkään ei Minnaa saanut! Muuta apua sain kyllä. Kuvassa Jaska.

Sitten viikon suru-uutiseen: Minna Kemppainen, “Blondi”, on kuollut. Minna valmensi minua aikanaan hevoseni Jaskan kanssa. Kemppaisen kanssa ei tylsää päivää nähty. Naurettiin usein ja kovaa. Joskus itkinkin, mutta se ei johtunut Minnasta. Minna oli kouluratsastaja to the fullest, ja kysymykseen “mikset ole naimisissa” hän vastasi aina: “Ei ole tullut George Clooneyn näköistä jamppaa vielä vastaan.” Ymmärrän täysin. Minnalle hevoset ja koirat oli KAIKKI. Onneksi Minna sai elää rakastamiensa eläinten seassa elämänsä loppuun asti. HYVÄ IHMINEN on poissa. Heitä ei tässä lajissa ole ollenkaan liikaa.

Seuraavassa jaksossa olen ehkä elpynyt näistä tunnekuohuista ja kerron taas mitä Hilbergerille kuuluu.