Tämmösen se mulle rakensi. Verkosta ja pienistä nippusiteistä.

Bikinikuntohan on se, kun laitat bikinit päälle ja menet rannalle. Tai peilin eteen. No, Hilpalla ei vielä bikineitä ole, mutta ostan sille, kun laihtuu sen verran, että markkinoiden isoimmat mahtuu. Neiti Potkamo on nyt harrastanut rajoitettua ravinnonsaantia kutakuinkin viikon. Sinä aikana en ole huomannut, että satulavyö olisi mennyt helpommin kiinni, mutta hei, mihin täällä on kiire, valmiissa maailmassa? Ratsastamista on suoritettu lainasatulalla, mutta tänään, ystävät, TÄNÄÄN on Matkahuoltoon saapunut paketti Kiteeltä! Se on satula. Toivokaamme yhtenä rintamana, että se on sopiva, sillä olispa kiva jatkaa hommia ihan oman penkin kanssa. Illalla selviää!

Tämä kaveri odottaa Matkahuollossa!

(Huvittaa muuten miten rennosti hevosihmiset tilaavat satasten, tai jopa tonnien satuloita sovitukseen sen kummempia kyselemättä, kun normaali-ihmisten fb-kirppareilla kysellään hysteerisesti t-paidankin kai-kai-mittoja ja kysytään mieheltä, vaikka tuotteen hinta on 2 euroa.)

Viikonloppuna kerroin, että Hilburger heitteli päätään ankarasti maastolenkin loppumetreillä. Se voi johtua a) väsymyksestä, b) hampaiden tilasta tai c) jostain muusta, mistä. Nyt on neidolle varattu hamppilääkäri! Korjaamme ylimääräiset, suussa mahdollisesti vellovat maitohampaat talteen.

Ja ensi viikonloppuna irtohypätään! Potkamo pääsee mukaan! Viime kerralla hypättiin maltillisia pikkuesteitä, katsotaan jos neidon urheus riittäisi sunnuntaina isompaankin aitaan. Tekniikka ainakin riittää, mutta riittääkö pokka. Se selviää!

Olen tässä viimeaikoina ratsastanut kosolti muillakin hevosilla. Voi perhana, tämähän on kiva laji! Tulkitaan siitä, että olen onnistunut. Kyllä! Eilen oli vakiotuntini Repe-hirven kanssa, ja voi venäjä, että oli hienoa! Ratsastimme kulmia oikein kunnolla (rakastan), ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopulta laukassa. Ope oli asettanut kahteen kulmaan kavaletin ja puomin niin, että siinä pitää olla tarkka kulmansa kanssa, muuten menee yli puomin. Kun viiletin tehtävän laukassa tämän jättieläimen kanssa, sanoin opelle, että en olisi uskonut, että tämä mahtuu tuohon rakoon. “En minäkään”, sanoi Ope, ja nauroi. Pisti pokerina tilanteeseen! Ettäs kehtasi. Arvatkaa mikä SAATTOI  olla ratkaisu kädelle painavan hevosen kanssa painimiseen? Helminauha-kuolain! On sillä kai joku oikeakin nimi. En ollut ikinä kokeillut sellaista, mutta vastedes aion nukkuakin sen kanssa. Ei nimittäin voi olla mahdollista, että olisin viikossa mystisesti oppinut ratsastamaan, vai onko? Suosittelen! Kyllä on kuulkaa kiva esine.

Huikea tuote: helminauha eli Waterford-kuolain!